Visa Kopu

Ostin sitten lopultakin pitkään himoitun lelun: DVD-tallentimen. Vaihtoehdoiksi olivat karsiutuneet Stockalla tarjouksessa olevat Panasonic DMR-E53 ja JVC DR-M10, jotka molemmat tallentavat DVD-RAM-levylle. Yhtenä vaatimuksena kun oli, että laitteen pitää pystyä ohjelman pysäytykseen eli että laitteen nauhoittaessa televisiosta tulevaa ohjelmaa voi katsoa aiemmin nauhoitettua kohtaa. Jotkut valmistajat käyttävät tästä nimitystä “time slip”, toiset esimerkiksi nimeä “chasing playback”. Oli nimitys mikä hyvänsä, se rajoittaa laitteet niihin, jotka tallentavat DVD-RAM:lle tai niihin, joissa on kovalevy.

Panasonicin ja JVC:n DVD-RAM-laitteiden tarjoushinnat olivat Stockmannilla noin 350-400 euroa. Stockalla oli tarjouksessa myös Sonyn halvin kovalevymalli RDR-HX900 (160 gigan kovalevy) hintaan 799 euroa. Edullisin näkemäni kovalevyllinen DVD-tallennin, LG RH-4820 (80 gigan kovalevy), maksoi OnOffissa vajaat 700 euroa. Melkoinen hintaero DVD-RAM-laitteisiin verrattuna siis.

En sitten voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, kun Vantaanportin Expertillä lyötiin pöytään oikein kunnon tarjous. Heillä Sony RDR-HX900 maksoi hintalapun mukaan 999 euroa, mutta kun kysyin, eikö se heillä ole tarjouksessa vaikka Stockalla ja naapurin OnOffilla on, myyjä hetken neuvoteltuaan myymäläpäällikön kanssa pudotti hinnan kerralla 699 euroon. Ja kaupan päälle vielä aluekoodien poisto.

Käyttökuntoon virittäminen sujui helposti, kun vaihtoi vain vanhan DVD-soittimen AV-kaapelit ja videon antennikaapelin tähän laitteeseen. Sitten vain kanavalista kuntoon ja kaikki oli valmista. Jotta digiboksista nauhoittaminen olisi mahdollista, liitin sen DVD-tallentimen sisääntuloon.

Lopputuloksena on melkoinen laiteketju: digiboksi on SCART:lla kiinni DVD-tallentimessa, joka on video- ja koaksaalikaapelilla kiinni vahvistimessa, joka puolestaan on AV-johdolla kiinni SCART-adapterissa, joka on kiinni telkkarissa. VHS-nauhuri jäi yksinään nököttämään telkkarin toiseen SCART-liittimeen.

RDR-HX900 sisältää niin monta erilaista tallennustapaa ja muuta toimintoa, että hetki menee ennen kuin oppii sitä ymmärtämään. Valikot näyttivät melko selkeiltä, kaukosäädin ei niinkään, varsinkin kun on tottunut Finluxin TV-kaukosäätimien eleganssiin. Hyvä puoli Sonyn kaukosäätimessä on, että se osaa ohjata DVD-tallentimen lisäksi vahvistimen äänenvoimakkuutta ja telkkaria, mutta ei ikävä kyllä Finluxin digiboksia. Sohvapöytää tulee siis jatkossakin koristamaan melkoinen liuta kaukosäätimiä.

Kraku lähetti hyviä lainauksia IRC-kanavien keskusteluista. Tämä oli listan helmi:

msg (943) [32975]
<ffast> Käytiin kattoon Troija ja just ku posset tuli ulos hevosesta, takaa kuuluu naisääni: "Mää arvasin".

Isänpäivän Trivial Pursuitin lomassa katsoimme Gösta Sundqvistin muistokonserttia, jonka YLE oli taltioinut Helsingin juhlaviikoilta. Ja kylläpä olikin huono konsertti. Olen varmaan musiikin vihaaja, mutta konserttiin valittujen artistien Leevi and the Leavings -yritelmät kuulostivat kauheilta. Joko esitykset ylitulkittiin, jolloin niistä katosi tarvittava leevimäinen vähäeleisyys, tai sitten ne esitettiin vaisusti nuotin vierestä. Esiintyjiksi oli valittu esityisesti yliarvostettuja, mutta huonosti laulavia tähtiä, kuten Tuomari Nurmio, Ismo Alanko, Jonna “Nylon Beatin Jonna” Kosonen, Jukka Poika ja Marjo Leinonen. Tai no en minä tiedä tunteeko niin moni kahta viimeistä, että heitä voisi sanoa yliarvostetuksi. Esitys kruunattiin esittämällä “Jos Helsinki on kaunis” “We Are The World” -tyylisellä yhteislaululla, jossa suurin osa esiintyjistä ei osannut edes sanoja.

Onneksi sentään voitin Trivial Pursuitin.

Jason Kottke linkittää erinomaiselle sivulle: Guide to film aspect ratios. Sivulla käydään läpi yleisimmät käytössä olevat elokuvien ja TV-ohjelmien kuvasuhteet. Samalla näytetään esimerkkejä oikeista ja vääristä tavoista siirtää elokuvia kuvasuhteesta toiseen esimerkiksi TV-esitystä varten. [via Remaindered links]

Pahinta on tietysti pan & scan-tekniikan käyttäminen, jolloin alunperin laajakuvana esitetystä elokuvasta leikataan kylmästi pois vasen ja oikea reuna, jotta kuva mahtuu television 4:3-kuvasuhteeseen. 2,35:1-laajakuvan kohdalla tämä tarkoittaa jopa 45 prosentin kuva-alan leikkautumista. Huvittavaa on se, että ihmiset kuulemma oikeasti soittelevat TV-kanavien ohjelmapäivystyksiin ja kyselevät närkästyneenä, että miksi elokuvien kuvasta on peitetty osa sellaisilla rumilla mustilla palkeilla…

Sektorissa epäillään, että YLEn Suuret suomalaiset -äänestyksen tuloksia on peukaloitu. Kymmenen kärkeen ylsi ainoastaan perinteisesti merkkihenkilöinä pidettyjä suomalaisia, kuten Kekkonen, Sibelius ja Mannerheim. Ainoa elossa oleva kärkikymmenikössä on Tarja Halonen. Top 10 pääsee Suuret suomalaiset -kisan finaaliin. Nettikampanjoilla ääniä keränneet mäkihyppääjä-strippari-laulaja Matti Nykänen (11. sija), Suomen pisin mies Väinö Myllyrinne (12.), laulaja Ville Valo (13.) ja Linus Torvalds (16.) jäivät kätevästi juuri kärkikymmenikön ulkopuolelle. Varsinkin Väinö Myllyrinteen jääminen pois listalta epäilyttää, sillä humoristinen kampanja “todellisesta suurmiehestä” levisi netissä kulovalkean tavoin.