Näin jaat hakemiston paikallisesti webbiserverinä

Pitäisi katsoa Paul Irishin Javascript Development Workflow of 2013 -video ihan kokonaankin, mutta siitä tarttui heti kätevä vinkki. Laita tämä ~/.profile-tiedostoon tai vastaavaan:

function server() {
    local port="${1:-8000}"
    open "http://localhost:${port}/"
    python -m SimpleHTTPServer "$port"
}

Tämän jälkeen työhakemiston saa jaettua paikallisesti webbiserverinä kutsumalla yksinkertaisesti server-komentoa. Oletusarvoisesti käytetään porttia 8000, mutta sen voi yliajaa antamalla porttinumeron parametrina. Esimerkiksi:

$ server 8080

Irishin esimerkistä puuttui -m-parametri, ehkä Python 3 ei sitä vaadi.

Päivän asu

Pukeudun oikeastaan ympäri vuoden samalla tavalla: farkut, t-paita ja neule. Keväällä takki vaihtuu ohuemmaksi ja jos kesä on vähäluminen, takin ja neuleen voi jättää pois. Kerralla käytössä on vain muutama vaate kutakin lajia, lähinnä varmaan siksi että täydennän vaatekaappia vain pari-kolme kertaa vuodessa.

Tänään pukeuduin sinisiin C&A:n farkkuihin, tummansiniseen t-paitaan, jossa lukee I’m Jonathan from Spotify (teetin sen joskus jossain nettipalvelussa) ja leveäraitaiseen neuleeseen, tällä kertaa sellaiseen, jossa on vetoketju ja huppu. Jalassa olivat mustat sukat, joissa on violetti raita varren yläosassa. Ne tulivat seitsemän parin paketissa, jonka jokaisessa sukkaparissa oli erivärinen raita. Kätevämpää kuin kokomustat sukat, kun parittaa sukkia pesun jälkeen.

Kengät ovat Adidaksen parinkympin mustat lenkkarit, jotka ostin käytettyäni Reebokin lenkkarit parin vuoden aikana täysin loppuun. Reebokin huomattavasti kalliimmat kengät ostin joskus Tukholmasta ja ne olivat yhdet parhaista ikinä omistamistani kengistä. Adidaksen kengät eivät olleet niin hyvä ostos, vaikka hintaakin oli tietysti reilusti vähemmän. Adidakset ovat ikävän hiostavat ja ne narisevat välillä muovilattiaa vasten harmillisesti.

En normaalisti kirjoita enkä lue näitä muotibloggauksia. Pitääkö tähän laittaa vielä jotain? Aamupalaksi söin ruisleipää ja join soijalatten.

Stelmo's Alladin "Romu" 1999-2009

Stelmo's Alladin "Romu" 1999-2009

Rakas hovawartimme Romu nukkui eilen pois pitkän sairastamisen jälkeen. Keväällä, kun maa on sulanut, hautaamme tuhkat talomme pihalle, Romun vahtipaikalle. Niin Romu olisi halunnut.

Emme tule koskaan unohtamaan sinua, Romppu.

Yksitoista vuotta

Siitä on yksitoista vuotta kun syksyllä 1998 kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen esseen. Muistan siitä ainoastaan, että pääsin samassa lauseessa Ilmari Kiannon Punaisen viivan agitaattorista Spice Girlseihin. En muista enää yhtään mistä olin kirjoittamassa.

Sain äidinkielestä L:n, joten jopa YTL:ssä tykättiin.

Halutaan: täydellinen mikrobloggausalusta

Mikrobloggaus on vähentänyt monen bloggaajan päivitystahtia, niin myös täällä minun blogissani. Mikrobloggauksella tarkoitetaan lyhyitä blogikirjoituksen omaisia viestejä, joista suomalaisille tutuin on varmaankin Facebookin statusviestit.

Itse olen käyttänyt mikrobloggaukseen lähinnä Jaikua, Facebookia, Twitteriä ja uusimpana suomalaista Qaikua. Kaikissa niissä on kuitenkin omat ongelmansa.

* * *

Jaiku oli melko täydellinen palvelu, sillä siellä oli hyvä suomalainen porukka ja hyviä keskusteluja, mutta sitten tekniset ongelmat alkoivat hankaloittaa sen käyttöä. Vähän aikaa sitten palvelu siirtyi Google App Enginen päälle eikä se ainakaan helpottanut teknisten ongelmien suhteen. Käytin Jaikua lähinnä reissussa S60-mobiiliclientilla ja töissä seuraamalla RSS-feediä. Lisäksi Jaiku ilmoitti sähköpostitse, kun keskusteluihin tuli uusia vastauksia. App Engine -siirroksen jälkeen mobiiliclient ei enää toimi, RSS-feed on täynnä rikkinäistä roskaa eikä sähköposteja tule ollenkaan.

Qaiku, kuten nimestäkin voi arvata, on yritys tehdä parempi Jaiku. Moni suomalainen jaikuilija onkin siirtynyt qaikuilijaksi. Minä en kuitenkaan ole oikein päässyt palveluun sisään, koska siitä puuttuvat juuri ne tavat seurata päivityksiä, mitä minä haluaisin käyttää: mobiiliclient, RSS-feed ja notifikaatiosähköpostit.

Twitter on varsinaisista mikrobloggauspalveluista maailmanlaajuisesti suosituin. Siellä on paljon väkeä, myös suomalaisia, mutta Twitter ei oikein tue keskusteluja. Kaikki blogikirjoitukset, ”tweetit”, ovat yksittäisiä huutoja pimeyteen eikä niihin liity keskusteluthreadia samalla tavalla kuin kaikissa muissa mainitsemissani palveluissa. Twitterin API:n päälle on tehty kaikenlaisia virityksiä, joilla tweetit saadaan linkitettyä toisiinsa, mutta palvelu itsessään ei kunnollista keskustelua tue. Veikkaan, että jossain vaiheessa Twitter on pakotettu lisäämään tweeteihin kommentointisysteemin.

Twitterin suosio aiheuttaa myös sen suurimman ongelman. Päivityksiä on niin paljon, että niiden seuraamisesta tulee helposti hankalaa. Twitterin käyttöön on hyviä softia, kuten Twitterrific Mac OS X:lle, mutta mitä enemmän seurattavia käyttäjiä on, sitä rajoittuneemmilta kaikki Twitter-softat alkavat tuntua.

Suomalaisille suosituin mikrobloggauksen kaltainen palvelu on Facebook ja sen statusviestit. Omista Facebook-kavereistani noin puolet päivittää statusviestiään. Facebookin systeemi on ihan hyvä, mutta se on tavallaan suljetumpi, koska ihmiset ovat siellä omilla nimillään ja naamoillaan, ja statusviestit ovat perinteisesti olleet tarkoitettu omalle kaveripiirille. Moni käyttää Facebookia puhelinmuistiona, jossa on oikeita kavereita, ja oletusarvoisesti statusviestit näkyvät vain tälle valitulle ryhmälle.

Muissa palveluissa ”kaverin” määritelmä on vapaampi. Esimerkiksi Twitterin käyttäjäkulttuurissa kaikki voivat seurata toisiaan ilman, että tarvitsisi olla oikeasti vaikkapa Barack Obaman kaveri. Twitteriä käytetään monenlaiseen muuhun toimintaan kuin varsinaiseen mikrobloggaukseen, kuten uutispäivityksiin.

Facebookin viimeisin uudistus muuttaa siitä Twitterin suuntaan – varsinkin kun myös Facebook-sivut, eli käytännössä brändit – voivat nyt lisätä statusviestejä. Facebook on myös jatkuvasti siivonnut käyttöliittymästään ylimääräistä roskaa pois näkyvistä, joka on lähentänyt sitä mikrobloggauspalveluihin, mutta samalla vienyt siitä pois Facebook-sovellusten tuomaa laajennettavuutta, koska sovellukset ovat entistä enemmän piilossa. Käyttäjät ovat ottaneet tämän vastaan ristiriitaisin tuntein.

Facebookin kulttuuri on varmasti muuttumassa siihen suuntaan, että kavereita lisätään listalle vapaammin, ilman ”tosielämän” sidettä. Saa nähdä millä tavalla se muuttaa Facebookin käyttöä.

* * *

Minut löytää Jaikusta, Facebookista, Twitteristä ja Qaikusta. Katsotaan, mihin niistä tulee jatkossa päivityksiä. Vai tuleeko mihinkään?

Kevätkuulumisia

Happy little boy

Siitä on jo melkein viisi kuukautta, kun viimeksi kirjoitin Artun kuulumisista tänne blogiin. Aika menee niin nopeasti.

Silloin Arttu oli juuri oppinut konttaamaan. Nyt Arttu on juuri oppinut kävelemään. Viime viikonloppuna oltiin Kaisankodissa vanhempieni 30-vuotishääpäiväjuhlassa ja siellä Arttu kipitti pitkin kartanon käytäviä. Kotona kävely vaihtuu vielä helposti konttaukseen ja seinätkin ovat aina turhan lähellä tuen ottamista varten.

Työkaveri kertoi hauskan tarinan siitä, kuinka toinen heidän lapsistaan oli kävellyt ensimmäisen kerran. Lapselle oltiin oltu vaihtamassa vaippaa, kun hän oli päättänyt kieltäytyä ja lähtenyt juoksemaan ympäri taloa. Niin lapsi oli kiljunut innosta ja vanhemmat olivat juosseet perässä. Artulla kävelemään lähtö ei sentään käynyt ihan noin vauhdikkaasti.