Ostin sitten lopultakin pitkään himoitun lelun: DVD-tallentimen. Vaihtoehdoiksi olivat karsiutuneet Stockalla tarjouksessa olevat Panasonic DMR-E53 ja JVC DR-M10, jotka molemmat tallentavat DVD-RAM-levylle. Yhtenä vaatimuksena kun oli, että laitteen pitää pystyä ohjelman pysäytykseen eli että laitteen nauhoittaessa televisiosta tulevaa ohjelmaa voi katsoa aiemmin nauhoitettua kohtaa. Jotkut valmistajat käyttävät tästä nimitystä “time slip”, toiset esimerkiksi nimeä “chasing playback”. Oli nimitys mikä hyvänsä, se rajoittaa laitteet niihin, jotka tallentavat DVD-RAM:lle tai niihin, joissa on kovalevy.
Panasonicin ja JVC:n DVD-RAM-laitteiden tarjoushinnat olivat Stockmannilla noin 350-400 euroa. Stockalla oli tarjouksessa myös Sonyn halvin kovalevymalli RDR-HX900 (160 gigan kovalevy) hintaan 799 euroa. Edullisin näkemäni kovalevyllinen DVD-tallennin, LG RH-4820 (80 gigan kovalevy), maksoi OnOffissa vajaat 700 euroa. Melkoinen hintaero DVD-RAM-laitteisiin verrattuna siis.
En sitten voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, kun Vantaanportin Expertillä lyötiin pöytään oikein kunnon tarjous. Heillä Sony RDR-HX900 maksoi hintalapun mukaan 999 euroa, mutta kun kysyin, eikö se heillä ole tarjouksessa vaikka Stockalla ja naapurin OnOffilla on, myyjä hetken neuvoteltuaan myymäläpäällikön kanssa pudotti hinnan kerralla 699 euroon. Ja kaupan päälle vielä aluekoodien poisto.
Käyttökuntoon virittäminen sujui helposti, kun vaihtoi vain vanhan DVD-soittimen AV-kaapelit ja videon antennikaapelin tähän laitteeseen. Sitten vain kanavalista kuntoon ja kaikki oli valmista. Jotta digiboksista nauhoittaminen olisi mahdollista, liitin sen DVD-tallentimen sisääntuloon.
Lopputuloksena on melkoinen laiteketju: digiboksi on SCART:lla kiinni DVD-tallentimessa, joka on video- ja koaksaalikaapelilla kiinni vahvistimessa, joka puolestaan on AV-johdolla kiinni SCART-adapterissa, joka on kiinni telkkarissa. VHS-nauhuri jäi yksinään nököttämään telkkarin toiseen SCART-liittimeen.
RDR-HX900 sisältää niin monta erilaista tallennustapaa ja muuta toimintoa, että hetki menee ennen kuin oppii sitä ymmärtämään. Valikot näyttivät melko selkeiltä, kaukosäädin ei niinkään, varsinkin kun on tottunut Finluxin TV-kaukosäätimien eleganssiin. Hyvä puoli Sonyn kaukosäätimessä on, että se osaa ohjata DVD-tallentimen lisäksi vahvistimen äänenvoimakkuutta ja telkkaria, mutta ei ikävä kyllä Finluxin digiboksia. Sohvapöytää tulee siis jatkossakin koristamaan melkoinen liuta kaukosäätimiä.
