Visa Kopu

Näkymä rannalta: Laske bloggaajastatuksesi. Minä sain tulokseksi 230.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Tänään täyttyy 25 vuotta.

Vietiin auto vuosihuoltoon. Tia tajusi kysyä ehdotuksia hyvistä korjaamoista Seat-harrastajien keskustelupalstalta, mikä olikin hyvä juttu. Palstalla neuvottiin viemään auto Klaukkalan Dieseliin tai Leppäsuon huoltokorjaamoon Kamppiin, jotka molemmat ovat VW-Seat-Audi-merkkihuoltoja. Valitsimme jälkimmäisen, koska Klaukkalasta olisi ollut kovin vaivalloista päästä julkisilla töihin.

Leppäsuon huoltokorjaamo osoittautuikin oikein hyväksi valinnaksi. Korjaamo sijaitsee Domman takana hieman hankalassa paikassa. Se on jäänyt puristuksiin talojen väliin ja on melko hankala löytää. Yhden turhan lenkin jälkeen korjaamo kuitenkin löytyi ja saatiin ajettua auto suoraan puoliksi maan alla olevaan korjaamohalliin sisään, pitkin erittäin jyrkkää jäistä ramppia, jossa auto liukui kuin kelkka. Tia jo pelkäsi, että siinä menee hyvä auto lommolle, mutta onneksi mitään ei sattunut.

Kun auto oli hallissa, sen kimppuun kävi välittömästi neljä innokasta huoltomiestä, jotka vaikuttavat siltä, että heille jokainen asiakkaan tuoma auto on uusi haaste. Ei kulunut varmaan kahtakaan minuuttia, kun auto oli jo kiinnitetty tietokoneeseen ja jonkinlaisesta virhelogista luettu, että kaasuläpässä on vikaa. Korjaajien esimiehen kanssa sovimme, että kyseistä osaa ei vaihdeta, koska pelkkä osa olisi maksanut vähintään 300 euroa, vaan että toistaiseksi yritetään selvitä pelkällä putsaamisella. Esimiehellä itsellään oli samanlainen auto, joten hän tiesi, että putsaus todennäköisesti riittää.

Vuosihuolto, jossa vaihdettiin takakontin lukko ja pari lamppua, putsattiin kaasuläppä sekä tehtiin öljynvaihto maksoi aika lailla tasan 300 euroa. En tiedä onko se paljon vai vähän, mutta ainakin voin palvelun osalta suositella Leppäsuon huoltokorjaamoa.

Onko kenelläkään myydä/lahjoittaa adapteria, jolla saisi G4-koneelta tulostettua ikiaikaiseen Applen lasertulostimeen? Koneesta kun ei löydy tulostimen kanssa yhteensopivaa pyöreää liitintä. Tulostimena on halpismalli LaserWriter 4/600 PS.

Tiedän, että varsinkin sellaisia adaptereita, joilla saa printterin kiinni ethernet-verkkoon, on ollut olemassa jo ainakin viimeiset kymmenen vuotta. USB-adapterit ovat uudempia ja huomattavasti kalliimpia. Ei oikein kiinnostaisi ostaa adapteria, joka maksaa enemmän kuin uusi tulostin.

Jos siis laatikoiden pohjalta tuollainen adapteri löytyy, olisin erittäin kiinnostunut!

Ostin sitten lopultakin pitkään himoitun lelun: DVD-tallentimen. Vaihtoehdoiksi olivat karsiutuneet Stockalla tarjouksessa olevat Panasonic DMR-E53 ja JVC DR-M10, jotka molemmat tallentavat DVD-RAM-levylle. Yhtenä vaatimuksena kun oli, että laitteen pitää pystyä ohjelman pysäytykseen eli että laitteen nauhoittaessa televisiosta tulevaa ohjelmaa voi katsoa aiemmin nauhoitettua kohtaa. Jotkut valmistajat käyttävät tästä nimitystä “time slip”, toiset esimerkiksi nimeä “chasing playback”. Oli nimitys mikä hyvänsä, se rajoittaa laitteet niihin, jotka tallentavat DVD-RAM:lle tai niihin, joissa on kovalevy.

Panasonicin ja JVC:n DVD-RAM-laitteiden tarjoushinnat olivat Stockmannilla noin 350-400 euroa. Stockalla oli tarjouksessa myös Sonyn halvin kovalevymalli RDR-HX900 (160 gigan kovalevy) hintaan 799 euroa. Edullisin näkemäni kovalevyllinen DVD-tallennin, LG RH-4820 (80 gigan kovalevy), maksoi OnOffissa vajaat 700 euroa. Melkoinen hintaero DVD-RAM-laitteisiin verrattuna siis.

En sitten voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta, kun Vantaanportin Expertillä lyötiin pöytään oikein kunnon tarjous. Heillä Sony RDR-HX900 maksoi hintalapun mukaan 999 euroa, mutta kun kysyin, eikö se heillä ole tarjouksessa vaikka Stockalla ja naapurin OnOffilla on, myyjä hetken neuvoteltuaan myymäläpäällikön kanssa pudotti hinnan kerralla 699 euroon. Ja kaupan päälle vielä aluekoodien poisto.

Käyttökuntoon virittäminen sujui helposti, kun vaihtoi vain vanhan DVD-soittimen AV-kaapelit ja videon antennikaapelin tähän laitteeseen. Sitten vain kanavalista kuntoon ja kaikki oli valmista. Jotta digiboksista nauhoittaminen olisi mahdollista, liitin sen DVD-tallentimen sisääntuloon.

Lopputuloksena on melkoinen laiteketju: digiboksi on SCART:lla kiinni DVD-tallentimessa, joka on video- ja koaksaalikaapelilla kiinni vahvistimessa, joka puolestaan on AV-johdolla kiinni SCART-adapterissa, joka on kiinni telkkarissa. VHS-nauhuri jäi yksinään nököttämään telkkarin toiseen SCART-liittimeen.

RDR-HX900 sisältää niin monta erilaista tallennustapaa ja muuta toimintoa, että hetki menee ennen kuin oppii sitä ymmärtämään. Valikot näyttivät melko selkeiltä, kaukosäädin ei niinkään, varsinkin kun on tottunut Finluxin TV-kaukosäätimien eleganssiin. Hyvä puoli Sonyn kaukosäätimessä on, että se osaa ohjata DVD-tallentimen lisäksi vahvistimen äänenvoimakkuutta ja telkkaria, mutta ei ikävä kyllä Finluxin digiboksia. Sohvapöytää tulee siis jatkossakin koristamaan melkoinen liuta kaukosäätimiä.