Visa Kopu

Omassa talossa asumisessa on sellainen ikävä puoli, että on itse ratkaistava myös ongelmatilanteet. Kuten sellaiset, että hanasta ei tule vettä. Meillä tällainen tilanne tuli eteen lauantaiaamuna. Sen jälkeen meillä ei ole ollut juoksevaa vettä, mutta kukas sellaista ylellisyyttä tarvitsisi.

Putkimies tilattiin täksi aamuksi ja edellisen sähkömiehen aiheuttamien huonojen kokemuksien vuoksi en pidättänyt hengitystäni sen suhteen, että putkimies todella saapuisi paikalle. Mutta yllättävää kyllä, putkimies saapui ajallaan — tai itse asiassa kymmentä minuuttia etuajassa. Nyt hanasta tulee taas vettä, mutta paine tippuu nopeasti. Lisäkorjauksia siis vielä tarvitaan.

* * *

Työmatkalla kuuntelin Mobyn Play-albumia iPodilla. Levyn Porcelain-kappale tuo ikäviä muistoja mieleen, sillä vuonna 2000 Music Television käytti kappaletta taustamusiikkina raportissaan Roskilden rockfestivaalin onnettomuudesta, jossa kuoli yhdeksän ihmistä. Tapaus on jäänyt erityisesti mieleen ehkä siksi, että tavallisesti niin tasaisesti rullaava MTV keskeytti normaalit lähetyksensä ja näytti suoraa uutislähetystä tapahtumapaikalta.

Israelin euroviisuehdokas Push the Button on joutunut Europaan yleisradioyhtiöiden liiton syyniin, kertoo YLE. Syynä on se, että laulu kertoo ydinuhasta ja hulluista johtajista. YLEn mukaan “Teapacks-yhtyeen ‘Push the Button’ -kappaleessa viitataan epäsuorasti Iraniin ja maan kovasanaiseen presidenttiin Mahmud Ahmadinejadiin.”

Suomen euroviisujen tapahtumatuottajan Kjell Ekholmin mukaan Israelin kappaleen sopivuutta joudutaan arvioimaan.

– Kyllä se on ihan selvää, että tällainen sanoma ei sovi tähän kilpailuun. Meillä on ensi viikolla kaikkien maiden delegaatiojohtajat täällä Helsingissä, jolloin viimeistään keskustellaan tästä tapauksesta, sanoo Ekholm.

Kylmän sodan aikana vuonna 1982 ydinsodan uhka kuitenkin vielä kelpasi euroviisuihin, kun Suomi lähetti kilpailuun Kojon esittämän, Juice Leskisen sanoittaman Nuku pommiin -kappaleen:

Jos joku nakkaa ydinkakkaa kohta tänne Eurooppaamme
Niin mitä haastat, kun kaikki saastat sieltä kasvoillemme saamme
Jos joku viskaa pommin niskaan, niin sä tuskin huomaatkaan

Pommiin, pommiin, nuku pommiin, niin on helpompaa
Nuku pom, nuku pom, nuku pommiin, se rauhoittaa

Kovin toimivaa pommeista laulaminen ei kuitenkaan ollut. Suomi ei saanut kisoissa pistettäkään ja jäi viimeiseksi. Laulaja Kojokin sai vuosikausiksi lempinimen “Nolla-Kojo”.

Viime hetkellä ennen vuoden vaihtumista sain kirjoitettua loppuun The Daily Roxetten vuosikatsauksen. Tämän vuoden puheenaihe oli Roxetten 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu RoxBox, neljän cd:n ja yhden dvd:n paketti, jonka sisältöön monet fanit olivat pettyneitä. Fanit olivat odottaneet cd-kaupalla ennenjulkaisemattomia arkistojen aarteita ja tunsivat itsensä petetyiksi kun Per ja Marie julkaisivatkin demoilla höystetyn hittikokoelman.

Itse olen sitä mieltä, että RoxBox on hieno julkaisu, jossa on mukana paitsi hittisinkut, myös vähemmälle huomiolle jääneitä albumiraitoja. Demot tuovat pakettiin lisää kiinnostavuutta tosifanin näkökulmasta, mutta kokonaisen boksin täytteeksi niistä ei olisi, vaikka biisejä Perin nauhoilta varmasti löytyisikin.

Vuosien jahkailun jälkeen sain The Daily Roxetten lopultakin uusittua. Vuosituhannen vaihteessa tehty omatekoinen julkaisujärjestelmä sai väistyä Drupalin tieltä. Hieman harmittaa, koska oma oli monessa suhteessa parempi kuin mikään markkinoilta löytynyt ilmainen PHP-tuote. En kuitenkaan enää halunnut ylläpitää omaa järjestelmää, koska haluan keskittyä sisällön ja uusien ominaisuuksien kehittämiseen, ja joku muu saa huolehtia frameworkin ja yleisten työkalujen kehittämisestä.

9000 käyttäjän tiedot, 1500 uutisartikkelia, 14400 keskusteluketjua ja lähes 300 000 käyttäjien lähettämää viestiä piti konvertoida vanhasta järjestelmästä uuteen. Konversioskriptin tekeminen olikin ehkä projektin hankalin vaihe. Itse konversio tapahtui alle neljässä minuutissa.

Uuden ulkoasun lähtökohtana oli rauhallisuus, selkeys ja keveys. Muutos on suuri verrattuna vanhaan raskaaseen, vahvan väriseen kelta-oranssiin ulkoasuun. Uusi logo on vähän Web 2.0, mutta kun tuo heijastus näytti niin kivalta… Uudistus tuntuu herättävän paljon keskustelua puolesta ja vastaan, mutta uskon ihmisten tottuvan muutokseen pian.

Nyt-liitteen Virpi Salmi ei selvästikään pitänyt Antti Tuiskun uusista levyistä:

• Rovaniemi: Tekosyvällistä häröilyä
  “Tuisku kuulostaa läpi levyn paitsi kastraatilta myös Kaija Koolta ja Gimmeliltä. Välillä yritetään kovasti kuulostaa Eva Dahlgrenilta.”
  
• New York: Nolottavaa kolmen sentin limudiskopoppia
  “Jos Antti Tuisku olisi laskelmoitu tuote, hänen levyjensä pitäisi olla paljon parempia. Nyt tuotteistamisen yrityksestä kertoo vain se, että Antin luomet on poistettu kansien valokuvista.”

Joku kriitikko kirjoitti kolumnissaan, olisiko ollut Uutislehti 100:ssa, siitä kuinka teosten haukkuminen pataluhaksi on helppoa. Niin helppoa, että sellaisten arvosteluiden kirjoittaminen on menemistä siitä mistä aita on matalin. Paljon vaikeampaa on kirjoittaa tasapainoinen arvostelu teoksesta, josta ei pitänyt.

Onhan noita juttuja hauska lukea, mutta saako lukija loppujen lopuksi mitään irti siitä, että kriitikko haukkuu paitsi teoksen myös sen tekijän? Nyt-liitteeseen kirjoittavalla kriitikolla luulisi olevan enemmän ammattitaitoa.