Visa Kopu

Uusimmassa Tietokone-lehden Macmaailma-liitteessä (postitetaan vain vanhoille Macmaailman tilaajille, ei saatavana muuten) on kirjoittamani vertailu Salling Clickeristä ja Romeosta, jotka ovat molemmat softia, joiden avulla Ericssonin kännykästä voi tehdä Macin kaukosäätimen Bluetooth-yhteyden yli. Vertailun lopputulos oli se, että ohjelmien ominaisuudet ovat suunnilleen samat, mutta Salling Clicker on mukavampi käyttää. Romeon hyvä puoli on kuitenkin se, että softa on ilmainen – Salling Clicker on 10 dollarin sharewarea.

Nyt Romeo kuitenkin täräyttää pöytään jotain ihan uutta: uusin 0.9.1-versio toimii yhdessä Veta Universalin kanssa, jolloin Macia voi ohjata Nokian Series 60 -puhelimella eli 3650:lla tai 7650:lla. Nyt puuttuu vain sopiva puhelin…
Päivitys: Sulan puhelimella oltaisiin tuota testattu, mutta kun softaa ei pääse edes kokeilemaan maksamatta 8 dollaria ja lähettämättä puhelimen IMEI-koodia softan tekijälle, jätettiin tekemättä.

En tiedä, onko minulla aina ollut aamuisin käynnistymisvaikeuksia, mutta nykyään ainakin on. Se on ikävää, koska kuitenkin haluaisi aloittaa työt aikaisin, jotta voisi lopettaakin aikaisin. Joka tapauksessa iltaisin koodaus sujuu paljon paremmin kuin aamuisin (lue “ennen klo 14”).

Viime päivinä on tullut shoppailtua netistä kovasti. Tilattiin Canon Powershot A70, People Like Us -DVD ja Tialle hauskasti nimetty kirja The Sex Life of Guinea Pigs, kun meidän pikku marsuliinit saavat kohta vielä pienempiä marsuliineja…

Veljen iMac hajosi kesällä ukkosmyrskyssä. Sama kone on hajonnut ukkosella jo kerran aikaisemminkin. Ilmeisesti nuo vanhat värikuorelliset iMacit ovat herkkiä, koska Tian kaverilla iMac oli hajonnut myös, mutta samassa huoneessa ollut G4 oli säilynyt ehjänä. Veli on nyt armeijassa, joten koneen korjaus on edennyt hitaanpuoleisesti. Vähän aikaa sitten se kuitenkin vietiin korjaamoon ja tällä viikolla korjaamosta soitettiin, että kone olisi nyt valmiina. Äiti ja veli ajoivat sitten iltapäiväruuhkassa iMacia hakemaan. Kun he saapuivat perille, korjaamossa ilmoitettiin, että kone hajosi uudestaan ja että korjaaminen maksaisi vielä lisää siihen summaan, jonka he ilmoittivat alunperin ja joka oli jo ilmoitettu vakuutusyhtiöön. Sanomattakin on selvää, ettei siihen suostuttu. Kone jäi kuitenkin edelleen korjaamoon. Saa nähdä kuinka käy.

Jollekin Applen ohjelmoijalle on käynyt moka. Mac OS X 10.2:n laskimella voi konvertoida rahayksiköstä toiseen. Ohjelmassa on Convert-valikko, jossa on valinta “Currency” ylimpänä ja sen jälkeen muita konvertoitavia yksiköitä, kuten “Pressure”, “Power” ja “Area”. Valikossa on myös komento valuuttakurssien päivittämiseen. Kun valuuttakurssit päivittää, hyppää “Pressure” valikossa ylimmäksi ja “Currency” toiseksi.

Fast Companyssa on juttu eBay-huijarista, joka tienasi huijauksillaan kymmeniä tuhansia dollareita.

En oikeastaan ollut aikonut blogata kyseistä juttua, ellei Fast Companyn saitti olisi ollut niin hieno (näin koodajanörtin näkökulmasta siis). Sivut ovat validia XHTML:ää ja asiat on muutenkin tehty taiteen sääntöjen mukaisesti – otsikot on merkitty headline-tageilla ja niin pois päin. Erityisesti huomioni kiinnitti tekstin seassa olevat äläykset, jotka on tehty blockquotella, mutta CSS:n avulla laitettu “kellumaan” tekstin oikealle puolelle. Lainatun lauseen taustalle on vielä laitettu tyylikkäästi harmaa lainausmerkki. Miellyttää silmää ja vanhan koodaajan mieltä.

Tästä päästäänkin aasinsillan omaisesti Myrsky.netin Jannen RE:hen kirjoittamaan kolumniin Pertti Puristi ja Tylsyyden dogma. Jannen mielestä “Pertti Puristiksi” kutsumansa nörtit ovat väärässä, kun yrittävät saada graafikon ymmärtämään, että kiinteä fonttikoko tai läpinäkyvillä giffeillä tehty taitto on huono juttu nykymaailmassa. Puristien neuvojen kuuntelu johtaa kuulemma “tylsyyden dogmaan”: “Tylsyyden dogmasta ei sikiä hyviä www-sivuja. Käytettäviä, ehkä, mutta ei hyviä.” Janne voisi vierailla vaikka tuolla edellämainitulla Fast Companyn saitilla ja todeta, ettei asioiden tekeminen oikein aina tarkoita samaa kuin tylsästi.

Käytiin tänään Bauhausissa. Lauleskelin Leevi and the Leavingsin Vasara ja nauloja -kappaletta, joka kertoo omakotitaloa rakentavasta miehestä, jonka vaimo on jättänyt, koska talonrakennus ei ota valmistuakseen. Joku toinen rautakauppaketju on ottanut laulun tunnuslaulukseen, koska siinä mainitaan paljon rakentamiseen ja remontoimiseen liittyvää asiaa. Muuten laulu ei ehkä kuitenkaan ole hyvää mainosta remonttihommille.

Illalla luin, että Leevi and the Leavingsin laulaja-lauluntekijä Gösta Sundqvist on kuollut. Suomi on menettänyt yhden neroistaan.