Nyt se on sitten tehty ja olo on väsynyt, mutta onnellinen, jos kulunut sanonta sallitaan. Vihkiminen ja häälounas olivat Ravintola Haikaranpesässä. Seremonia aloitettiin Roxetten Run To You -kappaleella:
I’m gonna run to you / I’m gonna come to you / I wanna find you / In everything that I do
I’m gonna run to you / I’m gonna count on you / I’m gonna follow / Baby, what else can I do?
Me molemmat sanoimme henkikirjoittaja Pentti Ristikartanolle “tahdon” ja Tia sai nimettömäänsä Kalevalakorun vihkisormuksen. Sen jälkeen nostettiin malja, syötiin, kuunneltiin puheita ja tehtiin aikakapseli, joka avataan 23.4.2015. Kapseli sai sisäänsä muun muassa vain hetkeä aikaisemmin otetun kuvan, joka tulostettiin paikan päällä valokuvatulostimella, sekä Tian ja minun blogien sisällöt USB-muistitikulla. Saa nähdä ihmetelläänkö kymmenen vuoden päästä, mitä me oikein ajattelimme, kuin käytimme sellaista antiikkista tallennusmediaa.
Yllätysohjelmana äiti oli järjestänyt paikalle Järjestysmiehet-kuoron, johon kuuluu tutun tuttuja. Kuorolle oli annettu vapaat kädet kappalevalintojen osalta ja he olivat selvästikin tehneet hieman tutkimustyötä, sillä viimeisenä lauluna he esittivät aivan mahtavan version Roxetten How Do You Do -kappaleesta.
Häälahjoja saatiin avokätisesti, mistä kiitos kaikille vieraille. Kaikkein yllättävin lahja oli kuitenkin Thomasin järjestämä henkilökohtainen onnentoivotus Per Gessleltä.
Juhlia jatkettiin Hotelli Tornin American Barissa, jossa seurueemme piti baaria pystyssä puoleenyöhön asti. Koska aamulla oli herätty jo kuudelta, oli meillä aika lähteä vihdoin kotiin lepäämään. Sunnuntaiaamu aloitettiin kuohuviinillä ja mansikoilla.
Kaikki tämä tohina pyörii päässä vieläkin. Ei taida tänään tulla työnteosta oikein mitään.