Ei liikennöida
Lakko
Minun puolestani voisi olla joukkoliikennelakko useamminkin, jos sillä on tällainen vaikutus. Tuolta Espoon suunnasta tullaan junalla, jotka liikkuivat normaaliin tapaan. Tai siis oikeastaan normaaliakin sujuvammin. Ilmeisesti kaikki helsinkiläiset ovat joko jääneet tänään kotiin tai lähteneet liikkeelle omalla autolla. Junassa oli tavallista maanantaiaamua tyhjempää ja juna oli Helsingissä tavallista pari minuuttia nopeammin. Harmillista oli vain se, että joutui kävelemään ensin Etu-Töölöön hierojalle ja sitten vielä keskustan toiselle laidalle töihin. Onneksi oli aurinkoinen sää.
Mutta vakavasti puhuen, sääliksi kävi niitä muutamia, jotka näin aamulla seisomassa ratikkapysäkillä vaunua odottamassa. Saavat odottaa aika pitkään.
Uusi leiska
Nyt on visakopu.netillä uusi ulkoasu. Testattu vain Mac-selaimilla, joten minulla ei ole mitään tietoa miltä tämä näyttää Windowsin IE:llä. HTML-validaattori valittaa jostain Unicode-ongelmasta. Jos joku osaisi neuvoa mistä etsiä virheen aiheuttajaa, olisin kiitollinen.
Kaupallis-taiteellinen tiedote
Kaverit ovat ruvenneet vallan taiteellisiksi:
Sulalla on valokuvanäyttely tämän kuukauden ajan malmilaisessa ravintolassa.
Nikon bändi Slusnik Luna on julkaissut chill out -levyn. Levy ilmestyy fyysisessä muodossa lokakuun alkupuolella, mutta se on jo nyt ostettavissa MP3-muotoisena. Ja ilman DRM:ää.
11'09"01
Eilen tuli ykköseltä elokuva 11’09″01. Elokuva koostui 11 lyhytelokuvasta, jotka oli ohjannut 11 ohjaajaa 11 eri maasta. Tyylilaji oli vapaa, mutta aiheen piti koskea syyskuun 11. päivää. Elokuvien pituudeksi oli määritelty 11 minuuttia ja 9 sekuntia.
Paitsi tyyli, myös taso vaihteli. Paras ja tunteita herättävin jakso oli meksikolaisen Alejandro González Iñárritun ohjaama lyhytelokuva. Siinä oli lähes koko ajan musta ruutu ja taustalla kuului aluksi hälinää ja sitten kauhun huutoja ja romahtavan tornitalon jylinää. Hetkittäin näytettiin välähdyksiä WTC:n terrosti-iskun kauheuksia, kuten pilvenpiirtäjän yläkerroksista alas hyppääviä ihmisiä.
Aivan erilainen näkemys syyskuun 11. päivään oli iranilaisella Samira Makhmalbafilla. Hänen elokuvansa kertoi iraninafganistanilaisesta opettajasta ja hänen ala-asteikäisestä luokastaan. Siinä opettaja kertoi lapsille kaukana Amerikassa tapahtuneesta koko maailmaa järkyttäneestä tapahtumasta, mutta lapsille paljon läheisempää oli kaivoon pudonnut isä. Pilvenpiirtäjä oli lapsille täysin tuntematon käsite, matkapuhelimesta puhumattakaan. Amerikka ja “koko maailma” on aika kaukana, kun sitä katsoo lapsen silmin toiselta puolen maapalloa.
Brittiläisen Ken Loachin elokuva kertoi kyllä syyskuun 11:nnestä, mutta vuodesta 1973, ja tapahtumat sijoittuivat Chileen. 11.9.1973 kenraali Pinochet teki Yhdysvaltain avustuksella sotilasvallankaappauksen, koska Yhdysvaltain mielestä kansan valitsema sosialistinen presidentti Salvador Allende oli uhka amerikkalaiselle demokratialle. Pinochetin diktatuurin aikana 30 000 ihmistä “katosi”. Loach näytti elokuvassa pelottavan sarkastisesti pätkiä George W. Bushin puhetta, jossa hän uhkasi tuhota maat, jotka ovat riistävät kansaltaan vapauden ja demokratian.