Tänään on ensimmäinen isänpäiväni. Arttu täyttää huomenna 10 kuukautta. On ollut tarkoitus kirjoitella Artun kehityksestä blogiin, mutta jotenkin sitä ei ole koskaan saanut aikaiseksi.
Arttu on jokin aika sitten oppinut konttaamaan. Aluksi Arttu konttasi vain takaperin, mutta muistan sen hetken, kun Artulle yhtäkkiä valkeni, miten kontataan eteenpäin. Se tapahtui Tallinnassa, Romeo Family Apartmentsilta vuokratussa huoneistossa kuukausi sitten. Heti konttaamisen opittuaan, Arttu on yrittänyt nousta seisomaan. Tällä hetkellä hän nousee aika sujuvasti esimerkiksi sohvaa vasten. Arttu pysyy myös hetken aikaa polvillaan ilman tukea. Ei mene pitkä aika siihen, että Arttu nousee seisomaan.
Yhtään hammasta ei vielä ole tullut, mutta niiden ilmestyminen on ilmeisesti todella yksilöllistä.
Arttu osaa vilkuttaa ja ymmärtää sanan “vilkuta”. Lisäksi hän osaa vilkutttaa takaisin, kun joku vilkuttaa hänelle. Sen lisäksi Arttu osaa taputtaa ja laittaa kädet ristiin.
Tätä kirjoittaessa Arttu on nukkumassa päiväunia. Päiväunien suhteen Arttu ei aina ole kovin helppo. Nukahtaminen vaatii yleensä vähintään maito- tai vellipullollisen eikä unta riitä kuin pienen hetken, tunnin maksimissaan, joskus harvoin jopa kaksi tuntia. Yöunien suhteen Arttu sitten onkin ihannelapsi. Lähes poikkeuksetta Arttu nukkuu 10-12 tuntia yössä ja on tehnyt sitä jo nelikuisesta. On harvinaista, että hän kaipaisi kesken yötä jotain huomiota. Ja aina jos näin käy, se on arkipäivänä ja silloin kun minulla on heti aamusta jotain erityistä…
Vaikka Arttu saattaakin skipata ainakin toiset päiväunensa, hän jaksaa aina olla iloinen ja hymyilevä. Kyläileminen Artun kanssa on helppoa, koska voi olla varma, että Arttu käyttäytyy hienosti. Toivotaan, että sama meno jatkuu, kun Arttu kasvaa isommaksi.
* * *
Hyvää isänpäivää kaikille isille!