Ensimmäinen isänpäivä

At the great grandma's

Tänään on ensimmäinen isänpäiväni. Arttu täyttää huomenna 10 kuukautta. On ollut tarkoitus kirjoitella Artun kehityksestä blogiin, mutta jotenkin sitä ei ole koskaan saanut aikaiseksi.

Arttu on jokin aika sitten oppinut konttaamaan. Aluksi Arttu konttasi vain takaperin, mutta muistan sen hetken, kun Artulle yhtäkkiä valkeni, miten kontataan eteenpäin. Se tapahtui Tallinnassa, Romeo Family Apartmentsilta vuokratussa huoneistossa kuukausi sitten. Heti konttaamisen opittuaan, Arttu on yrittänyt nousta seisomaan. Tällä hetkellä hän nousee aika sujuvasti esimerkiksi sohvaa vasten. Arttu pysyy myös hetken aikaa polvillaan ilman tukea. Ei mene pitkä aika siihen, että Arttu nousee seisomaan.

Yhtään hammasta ei vielä ole tullut, mutta niiden ilmestyminen on ilmeisesti todella yksilöllistä.

Arttu osaa vilkuttaa ja ymmärtää sanan ”vilkuta”. Lisäksi hän osaa vilkutttaa takaisin, kun joku vilkuttaa hänelle. Sen lisäksi Arttu osaa taputtaa ja laittaa kädet ristiin.

Tätä kirjoittaessa Arttu on nukkumassa päiväunia. Päiväunien suhteen Arttu ei aina ole kovin helppo. Nukahtaminen vaatii yleensä vähintään maito- tai vellipullollisen eikä unta riitä kuin pienen hetken, tunnin maksimissaan, joskus harvoin jopa kaksi tuntia. Yöunien suhteen Arttu sitten onkin ihannelapsi. Lähes poikkeuksetta Arttu nukkuu 10-12 tuntia yössä ja on tehnyt sitä jo nelikuisesta. On harvinaista, että hän kaipaisi kesken yötä jotain huomiota. Ja aina jos näin käy, se on arkipäivänä ja silloin kun minulla on heti aamusta jotain erityistä…

Vaikka Arttu saattaakin skipata ainakin toiset päiväunensa, hän jaksaa aina olla iloinen ja hymyilevä. Kyläileminen Artun kanssa on helppoa, koska voi olla varma, että Arttu käyttäytyy hienosti. Toivotaan, että sama meno jatkuu, kun Arttu kasvaa isommaksi.

* * *

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Mainokset

Pelastakaa Tammisaaren synnytysosasto!

Sleeping

Suurella yhden lapsen tuomalla kokemuksella voin sanoa, että Tammisaaren sairaala on mitä parhain paikka saattaa lapsi maailmaan. Sen synnytysosasto on pieni, mutta varmasti juuri siksi niin ihmisläheinen ja kotoisa. Kaikki synnyttäjät saavat perhehuoneen, jossa myös isä saa asua sairaalajakson ajan. Koska ne ensimmäiset päivät lapsen syntymän jälkeen ovat niin pyörryttäviä isällekin, olisi ollut ikävää joutua matkustamaan yöksi kotiin — vaikka sitten oltaisiinkin oltu jossain lähemmässä sairaalassa.

Tammisaaren synnytysosasto on ollut lakkautusuhan alla jo vuonna 2004, jolloin asiaa ensi kertaa esitettiin, mutta silloin osasto sai vielä jatkaa. HUS:n suuressa taloushuseerauksessa lakkauttaminen on nostettu taas pöydälle ja asia on HUS:n hallituksen käsiteltävänä 13. lokakuuta.

Lakkautuksen vastustajat yrittävät nyt aktivoida ihmisiä. Aikaa on vähän, mutta toivottavasti myös tämän blogin lukijoista löytyy ihmisiä, jotka kokevat asian omakseen.

Koska Tammisaaren synnytysosasto on Suomen ainoa kokonaan kaksikielinen synnytyssairaala, monet kampanjan aktiiveista ajavat asiaa kielipolitiikan näkökulmasta. Mutta pienemmille synntysosastoille on tarvetta muutenkin. Synnyttäminen ei ole se kohta terveydenhuollossa — jos juuri mikään muukaan –, jossa pitäisi tavoitteeksi ottaa tehdasmainen tehokkuus.

Päivitys: Tammisaaren synnytysosaston sivuilta vielä poimittuna tällainen tieto:

Keskittämisen puolesta puhuvat perustelevat argumentointiaan suurten yksiköiden toiminnallisella ja taloudellisella tehokkuudella sekä turvallisuudella. On myös arveltu tulevaisuudessa pienillä yksiköillä olevan vaikeuksia rekrytoida työvoimaa. Kuitenkaan tähän mennessä ei ole mitään näyttöä siitä, että suuret yksiköt olisivat taloudellisempia tai tehokkaampia. Tammisaaren synnytysten hinta kunnille ja yksikön toiminnan tehokkuus ovat täysin vertailukelpoisia muiden HUS:n yksiköiden kanssa. Esim. normaalin synnytyksen tai keisarinleikkauksen hinta on lähes yhteneväinen niin Tammisaaressa, Lohjalla kuin isossa Jorvin sairaalassakin.

Sarasvuo on idiootti

Kauppalehti: Sarasvuo vihastui: Lähteneet ”toistaitoisia”

– Jos yksittäisiä toistaitoisia jätkiä lähtee, niin so fucking what (=mutta mitä siitä), Sarasvuo lataa ja syyttää Kauppalehteä hänen rääkkäämisestään.

[…]

Sarasvuon kiukun alkulähde on Taloussanomien juttu ”Joukkopako Sarasvuon Satamasta” sekä jutun kirvoittamat kommentit. Jutun lähtökohta oli se, että Trainers´ Housesta oli kesälomien jälkeen ottanut lopputilin 13 työntekijää.

– Mikä joukkopako se on, että meidän 400 työntekijästä kolme prosenttia lähtee. Esimerkiksi TietoEnatorissa tai Ixonosissa vaihtuvuus on paljon suurempi kuin meillä, mutta kukaan ei siitä kirjoita.

Onnea kaikille, jotka ovat tehneet hyvän ratkaisun ja jättäneet Sataman (tai siis Trainers’ House Kasvusysteemiosakeyhtiön).

Uusi eat.fi

Uusi Eat.fi on vihdoin julkaistu. Eat.fi on ravintoloiden karttahaku, joka näyttää jokaisen ravintolan aukio-olotilanteen suoraan kartalla erivärisinä pallukoina. Olin tekemässä uuden version prototyyppiä, joten tunnen isällistä ylpeyttä siitä, että Tina, Anssi ja Sumppi ovat saaneet saitin nyt ulos.

Vanhassa versiossa oli mukana vain Helsingin kantakaupunki. Nyt tietokannassa on mukana paitsi kaikki vanhan saitin helsinkiläiset ravintolat, myös koko Suomen anniskeluoikeudet omaavat ravintolat.

Ja osoite oli siis Eat.fi.

Uusi harrastus

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen aloittanut harrastuksen (ellei harrastukseksi lasketa sitä, että välillä tulee tehtyä iltaisin samantyyppisiä koodaushommia kuin töissä, mutta toisaalta niistä voi usein laskuttaa jotain asiakasta eikä harrastuksista yleensä voi, tietääkseni). Kaiken lisäksi olen aloittanut urheiluharrastuksen, mikä on vielä enemmän poikkeuksellista.

Eilen alkoi siis ratsastuksen alkeiskurssi Vihdin Ratsutallilla Tervalammella. Tämä oli kolmas kerta, kun olin ratsastamassa. Edelliset kaksi kertaa ovat olleet ratsastusretkiä, joissa on melko nopeasti vain lähdetty matkaan hevosten kanssa. Ihan kokonaan eivät niiltä retkiltä tulleet opit olleet unohtuneet, sillä olisin halunnut eiliselle tunnille vähän reippaampaa menoa. Voi tietysti olla, että syynä ensimmäisen tunnin rauhallisuuteen oli se, että kurssilla olisi saattanut olla mukana ihmisiä, jotka olisivat hevosen selässä menneet ihan lukkoon tai jopa paniikkiin. Näin ei kuitenkaan ollut ja itse asiassa kaikki kurssilaiset olivat ratsastaneet ennenkin.

Ratsuna ensimmäisellä tunnilla minulla oli Lassi, jonka säkäkorkeus on melkein yhtä paljon kuin minun pituuteni eli 176 cm, mikä on kai aika paljon. Siltikään se ei tuntunut kovin korkealta hevoselta, ainakaan näin kenttää kiertäessä. Jos lähden sen kanssa jollain tunnilla maastoon, voi mielipide muuttua. Voin kokemuksesta kertoa, että alamäkeä hevosella mennessä matalampikin hevonen tuntuu yllättävän korkealta.