Visa Kopu

Kun oli ensin käyttänyt kaksi viikkoa lomasta pankeissa, kaupantekotilaisuudessa ja muissa stressaavissa tilanteissa, oli hyvä vähän nollata itseään ulkomailla. Kuten jo aiemmin kerroin, kävimme automatkalla Virossa.

Ensin olimme kaksi yötä Tihusen hevostilalla Muhun saarella. Se oli hieno paikka ja minutkin pistettiin hevosen selkään pariksi tunniksi. Oli mahtavaa nähdä sadan hevosen lauma. Hevoset saivat olla puolivapaana ja esimerkiksi varsat usein seurasivat emojaan pitkillekin maastolenkeille.

Muhun jälkeen käväisimme yhden yön verran Kuressaaressa, Saarenmaan pääkaupungissa. Sen jälkeen ajoimme Haapsaluun, vietimme siellä yhden yön ja palasimme taas Suomeen. Valokuvia matkalta löytyy Flickristä.

Autoilu Virossa oli oikein mukavaa. Kaikki tiet, joita me ajoimme, olivat hyväkuntoisia ja suoria. Niin suoria ja tylsiä, että alkoi puuduttaa. Yöpaikkoja löytyi ainakin tällä kertaa myös ilman varausta. Tallinnassa ajaminen oli hankalampaa, mutta suurimmat ongelmat aiheutti kuitenkin vain kunnollisen kaupunkikartan puuttuminen.

Kun tuolla aikaisemman kirjoituksen kommenteissa jo kysellään, niin kyllä, meillä on nyt talo. Tuntuu kummalta omistaa talo, varsinkin kun sinne ei pääse kuin vasta kuukauden päästä.

Washington Postin omistamalla Slate-nettilehdellä on artikkeli katumuotisaiteista. Jutussa kerrotaan myös Liisa Jokisen ja Sampo Karjalaisen (toinen Sulakkeen perustajista) Helsingin katumuotia esittelevästä Hel Looksista.

Loma alkoi sitten viikko sitten perjantaina. Jo sunnuntaina aamukaffella huomattiin, että lomasta oli muodostumassa epäilyttävän rentouttava. Onneksi Tia oli tuonut kotiin asuntoilmoituslehden, josta on perinteisesti viihdyttävää kateellisena katsella kaikkia niitä sopivan kokoisia taloja, joissa on väärän kokoinen hinta. Tällä kertaa eräällä kiinteistövälittäjällä oli kuitenkin myynnissä talo, joka kuulosti harvinaisen hyvältä. Sitä mentiin sitten esittelyyn katsomaan ja hyvältähän se myös näytti. Niin hyvältä, että tämä viikko on vietetty lainaneuvottelusta toiseen kulkien.

Handelsbankenista saatiin nopealla aikataululla edullinen lainatarjous, joka toimi hyvänä lyömäaseena muissa pankeissa. Oma pankkimme eli Nordea selvästi pelästyi, että olisimme vaihtamassa pankkia, sillä heiltä tuli sitten vielä parempi tarjous.

Koska lainatarjouksia oli saatu, teimme tänään ostotarjouksen talosta ja vain muutama tunti myöhemmin tarjouksemme hyväksyttiin. Ikävä kyllä pankista johtuen kaupat tehdään vasta perjantaina. Siihen asti joutuu elämään epävarmuudessa siitä, että joku tekee vielä paremman tarjouksen ja myyjät perääntyvät kaupasta. Koska kyseessä on kiinteistö, ei kauppaan kuulu käsirahaa eikä kauppaa ole lyöty lukkoon kuin vasta kaupantekotilaisuudessa.

Tänään on viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Raportointijärjestelmässä on kolme issueta auki ja niillekään en juuri nyt voi tehdä mitään. Kesken oleva projekti on briiffattu seuraavalle kehittäjälle. Mitähän tässä sitten tekisi?