Visa Kopu

Maamyyrä on kuulemma jossain vaiheessa vaihtanut nimensä kontiaiseksi, sillä se ei itse asiassa ole myyrä.

Töissä mietittiin, mistä laji on saanut tuon nimen. Ehkä se tulee siitä, että karhua sanotaan kontioksi ja kontiainen on pikku karhu. Tai sitten kontiainen elää symbioosissa tiaisen kanssa ja nimi tulee espanjasta (“con tiainen”, tiaisen kanssa). Tästä päästiin seuraavaan päätelmään: jatkossa kaikki eläimet jaetaan kahteen ryhmään, kontiaisiin ja sintiaisiin.

Meillä on selvästi liikaa aikaa.

Kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa kuluivat kesäkuun alussa Japanissa häämatkalla, mutta nyt ovat menossa kaksi jälkimmäistä lomaviikkoa. Viime päivät ovat menneet mökkeillessä, ensin Pertunmaalla ja sitten Lopella. Woody-paran loma alkoi huonosti, kun sen lonkassa oli ikävä märkivä ihottuma eli hot spot. Parin päivän antibioottikuuri teki ihmeitä eikä koiran tarvinnut sen kauemmin pitää lampunvarjostinta. Ensi viikolla lomaillaan varmaankin sitten kaupungissa, tosin pari päivää kaupunkina on Tallinna.

Tallinnaan menolle on muukin syy kuin ihan pelkkä lomailu. Tilasin kesäkuussa Verkkokauppa.comista Tamracin kameralaukun. Myöhemmin Verkkokaupasta ilmoitettiin, että maahantuoja on lopettanut niiden tuonnin, joten laukkua ei voida toimittaa. Tamracin sivujen kautta löytyi kuitenkin merkin virolainen maahantuoja Photopoint, johon otin yhteyttä. He olisivat mielellään postittaneet laukun, mutta postikuluja olisi tullut 15 euroa. Vaikka sillä hinnalla ei toki saakaan Viron-matkaa — ainakin hotelliyön kanssa — niin päätimme käyttää rahan mieluummin matkustamiseen kuin laukun kuljettamiseen postissa. Nyt täytyy vain toivoa, että laukku vastaa tarpeitani.

Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä kaikenlaista hevosiin liittyvää. Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ratsastamassa, viikonloppuna olin sitten toista kertaa hevosen selässä (tosin eri hevosen) ja toissapäivänä käytiin raveissa.

Hevosen selässä on melko pelottavaa. Eniten hirvittää eläimen korkeus. Siellä sitä istuu puolentoista metrin korkeudessa, eikä hevosessa ole oikein mitään kahvoja mistä ottaa tukea. Torstaina ratsastamani suomenhevonen oli sen verran rauhallista tyyppiä, että hirveästi ei tarvinnut pelätä, että se tekisi jotain äkkinäistä.

Eniten jännitti, kun mentiin alamäkeä, koska siinä todella huomasi korkeuden ja hevonen itsekin oli selvästi hieman hermostunut. Tasamaalla menikin sitten jo paremmin. Torstain ratsu, sarkastisesti nimeltään Salama, oli tosin päättänyt kulkea hitaanlaisesti eikä tällainen aloittelija saanut siihen vauhtia millään ilveellä. Hieman auttoi, kun jonossa taakse laitettiin vähän virkeämpi hevonen. Joka tapauksessa selvisin hengissä ratsastuksesta, enkä edes pudonnut.

Viikonloppuna käytiin katsomassa veljen tyttöystävän hevosta Repeä (kuvassa). Se olikin sitten vähän eri tyyppiä kuin lussu suomenhevonen. Säkäkorkeutta Repellä riittää sen verran, etten edes minä päässyt sen selkään ilman jakkaraa. Tia ratsasti Repellä tunnin verran, mutta minä en uskaltanut ottaa kuin muutaman kierroksen taluttajan kanssa. Ties minne Repe olisi lähtenyt, kun se olisi irti päästetty.

Keskiviikkona käytiin ihan huvin vuoksi Vermossa raveissa, kun kerran ihan lähistöltä ravirata löytyy. Mitään ei voitettu, mutta se varmaan johtui siitä, ettei mitään myöskään pelattu (heh, vanha vitsi). Raveja oli vaikea seurata, kun ei oikein ymmärtänyt lajista mitään, eikä ainakaan vielä ymmärrä hevostenkaan päälle niin paljon, että osaisi niiden ulkonäköä arvioida. Hieman yllätyin ravien neljän euron sisäänpääsymaksusta, joka oli minusta aika korkea ottaen huomioon, ettei sillä saanut edes käsiohjelmaa.

Tian käyttämä ratsastusseura Tervalammen Ratsastajat, joka toimii Vihdin Ratsutallilla, järjestää tänään seuralaisratsastuksen. Ideana on laittaa hevosen selkään kaikki jäsenten ei-ratsastavat puolisot tai isät. Olen kyllä ratsastanut kamelilla joskus Tunisiassa, mutta siinä ei paljon tarvinnut itse tehdä. Näitä hevosia olisi ilmeisesti tarkoitus ihan ohjatakin.

Kuvassa tallille ostetun tamman yllättäen pyöräyttämä varsa, joka sai nimekseen Turbo Intercooler. Kuvassa Turbo hieman yli kuukauden vanhana huhtikuussa.

Animalian ulkomainoskampanja loppui päivän jälkeen, kertoo Hesari. JCDecaux katsoi parhaaksi poistaa mainokset saatuaan “loukkaantuneilta ihmisiltä vuorokaudessa kymmeniä soittoja”. “Palaute oli siinä määrin runsasta, että katsoimme viisaammaksi luopua kampanjasta”, sanoo asiakkuusjohtaja Lauri Tillanen Hesarissa, vaikkei osaakaan kertoa, millaista palautetta JCDecaux on saanut. Animaliassa mainosten poistamista pidetään pahemman luokan sensuurina.

Ehkä shokeeraavat, mutta myös hyvin tyylikkäät mainokset, joista kahdessa esiintyy tehotuotannon eläimiä ja yhdessä entisen eläimen turkki, ovat ainakin toistaiseksi nähtävissä JCDecaux’n kuvapankissa:

• Broilerikiusaus
• Säästöpossu
• Minkin loukku

Tapaus kuulostaa todella kummalliselta. Vaikuttaa oudolta, että nämä mainokset olisivat todella ehtineet vuorokaudessa synnyttää niin paljon meteliä, että yhtiö olisi ollut painostettu poistamaan mainokset. Enemmän kuulostaa siltä, että isolle pomolle on sanottu, että ensi kerralla ei sitten ole tarjolla karitsanleikettä Kämpissä eikä metsästyslomaa tunturissa, elleivät mainokset lähde ja äkkiä.

Minä en masinoi nyt mitään, ettei tule taas sanomista, mutta JCDecaux’lle saa lähettää aiheesta palautetta. Minä en myöskään sitten sanonut, että Animalialle voi lahjoittaa rahaa, tai että voi käydä tutustumassa kampanjan omaan saittiin. Sieltä saa julisteet PDF:nä.

Päivitys: Keskustelua (tai lähinnä tyrmistyneisyyden ilmauksia) aiheesta löytyy muun muassa Helsingin Sanomien uusilta keskustelualueilta.