Visa Kopu

Japanin-matkalla käytiin Osakan akvaariossa. Se on yksi maailman isoimmista ja hyvän kuvan sen laajuudesta antaa se, että akvaarioissa on pleksiä puolitoista kertaa maailman vuosituotanto. Toisin sanoen, jos Osakan akvaario perustettaisiin nyt, se voisi tilata puolentoista vuoden ajan kaiken pleksin, mikä maailmassa tuotetaan. Se on paljon se.

Akvaariota hallitsee valtava tilavuudeltaan 5,4 miljoonan litran ja korkeudeltaan yhdeksän metrin allas, jota kierretään spiraalin muotoisesti. Ulkokehällä on pienempiä, mutta korkeudeltaan niin ikään yhdeksänmetrisiä altaita. Vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että saman altaan näkee ainakin kolme kertaa, on järjestely toimiva. Jokaisessa altaassa kun tapahtuu eri syvyydellä aivan eri asioita.

Akvaario on keskittynyt Tyynenmeren lajeihin. Näytillä on paitsi kaloja, myös joitakin vesilintuja ja nisäkkäitä.

Japanissa talot ovat hyvin pieniä, koska maapinta-alasta on pulaa. Pienimmät ovat sellaisia, että kun kadulla seisoo talon edessä ja levittää kätensä, melkein ylettyy talon reunasta reunaan. Silti melkein joka talosta löytyy myös liiketilaa. Pieniä kauppoja on joka kulmassa, myös kauempana keskustasta. Ja ravintoloita, niitä on ihan kaikkialla. Ei ole niin pientä tilaa, etteikö siihen saisi perustettua nuudelipaikan tai baarin. Ei se mitään vaikka istumapaikkoja olisi vain kaksi. Jos ne ovat täynnä, niin sitten myydään bentō-lounaita mukaan.

Kun mennään keskustaan, ravintoloiden määrä on jotain aivan uskomatonta. Suomessa ravintola voi pärjätä vain, jos sillä on sisäänkäynti katutasossa. Kiotossa näin ei ollut, vaan sieltä saattoi löytyä taloja, joissa oli kuusi kerrosta ja joka kerroksessa pari ravintolaa. Ja seuraavassa talossa lisää ravintoloita. Useimmat ravintolat mainostivat vain talon kerrosopasteessa, jossa luki ravintolan nimi ja kerros. Mitään hintoja tai ravintolan tyyliä ei kerrottu katutasossa.

Hintataso Japanissa on Suomen luokkaa. Millekään säästölomalle ei Japaniin kannata lähteä, mutta ainakaan suomalaiselle maa ei varsinaisesti ole kallis. Parturihinnat näyttivät olevan vähän Suomea kalliimpia, mutta toisaalta se mikä Suomessa pyöristetään euroon, pyöristetään Japanissa sataan jeniin eli reiluun 70 senttiin. Sadan jenin kauppoja oli paljon ja niissä tavara oli keskimäärin laadukkaampaa kuin Suomeen viime aikoina avatuissa eurokaupoissa.

Hienommissa ravintoloissa olisi varmasti päässyt tehokkaasti rahoistaan, mutta kun tyytyi keskitasoon, sai illallakin syötyä hyvin suomalaisen lounaan hinnalla. Hyvä löytö oli ketjuravintola Watami. Paikka oli vähän kuin Japanin versio Chico’sista, mitä nyt Japanissa sellaisestakin paikasta löytyy ruokalistalta vaikkapa mustekalan jänteitä (tai mitä ne sitten oikeasti olivatkaan, englanninkielisestä käännöksestä kun ei ikinä voi olla varma). Söimme ravintolassa neljä ruokalajia sekä joimme karahvillisen viiniä ja pullollisen sakea. Loppusumma oli noin 20 euroa. Kyseisen ketjun paikka oli Kiotossa taas hyvä esimerkki ravintolan sijainnista. Alhaalla oli tällä kertaa sentään japaninkielinen kuvitettu ruokalista, mutta itse ravintola sijaitsi epämääräisesti talon kuudennessa kerroksessa.

Uusimmassa Anna-lehdessä on muuten hyvä juttu Japanista. Kirjoittaja on vieraillut ihan samoissa paikoissa kuin mekin ja saanut juttuunsa taltioitua oikein hyvin sen eksyneen tunteen, joka meilläkin oli Japanissa.

Kuvia kylteistä ja vähän muistakin teksteistä Kiotossa, Narassa, Osakassa ja Expo 2005 -maailmannäyttelyssä Aichissa.

Huumekoirista kertova kyltti Kansain lentokentällä

Visa-mainos Kansain lentokentällä

Apteekki (?) Kiotossa

Pikkukauppa hienolla sloganilla Kiotossa

Very Important Moss, Kiyomizu-temppeli, Kioto

Tyhjän häkin kyltti Kioton eläintarhassa

Polkupyörällä ja riksalla ajo kielletty

Bussin pysäytysnappi kiotolaisessa bussissa

Laituriopaste Kioton rautatieasemalla

Väentungosta Aichin rautatieasemalla

Jonotusaikaa osoittava kyltti Toyotan paviljongin ulkopuolella, Expo 2005, Aichi

Venäjän paviljonki, Expo 2005, Aichi

Suomen inforuutu Pohjoismaiden paviljongista, Expo 2005, Aichi

Varo vaarallisia portaita, Expo 2005, Aichi

Käärmevaroitus, Expo 2005, Aichi

Ruokailutilaa osoittava kyltti, Expo 2005, Aichi

Metsäpalon vaaraa osoittava kyltti, Fushimi Inari, Kioto

Fushimi Inari, Kioto

Koulun pihamuurissa oleva seinämaalaus, Kioto

Paita kiotolaisessa vaatekaupassa

Ravintolan sisäänkäynti, Nara

Ravintolan kyltti, Kioto

Mamma Mia! -musikaalin mainos, Osaka

Iltapäivällä palattiin Suomeen. Japanissa kello olisi nyt puoli neljä aamuyöllä, mutta täällä se vuorokausi vain jatkuu.

Japani on jotenkin niin erilainen maa kuin Suomi, että vasta kun ehti kahden viikon aikana vähän tottua, niin jo heitettiin takaisin tänne toiselle puolelle maapalloa. Täällä ei erotu väkijoukosta ja autot kulkevat oikealla puolella tietä, mutta silti Suomi tuntuu oudolta. Lentokone laskeutui kuin keskelle metsää. Lauantai-iltana kauppojen mennessä kiinni myöhäisimmät viikonlopun viettäjät kiirehtivät hakemaan mäyräkoiraansa. T-paitaan ja reisitaskushortseihin pukeutuneet äidit työntävät lastenrattaita ja polttavat tupakkaa. Televisiosta tulee robottisotaa ja formuloita.

Missä ovat koulupukuiset lapset? Missä pukumiehet salkut kädessä? Molempia näki yhtä lailla niin arkena kuin viikonloppuna. Ja mitä ihmettä, enkö minä 178 sentin pituudellani olekaan enää pidempi kuin muut?

Kuvia tulee joskus. Niitä on yli neljäsataa.

En ole millään malttanut istua koneen ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kirjoitettua kuulumisia Japanista. Temppelien, temppelien ja muiden satunnaisten nähtävyyksien kiertämistä kuitenkin jatketaan. Kiotossa ollaan vielä pari päivää minkä jälkeen siirrytään Osakaan.

Alunperin sääennusteet lupailivat sadetta tai vähintäänkin pilvistä, mutta aurinko täällä on paistanut. Lämpötila on kivunnut reilusti yli 30 asteen – tai niin uskoisin, koska lämpömittaria ei ole yleensä ollut saatavilla. Eilen oli ehkä matkan kuumin päivä ja illalla yhdeksän aikaan, kun oli jo “mukavan viileää”, valomainoksen mittari näytti 25 astetta.

Tänään käytiin lähikaupungissa Narassa, jonka erikoisuutena ovat sadat kaupungissa vaeltelevat peurat. Ennen alueen buddhalaisten temppelien rakentamista peuroja pidettiin jumalten lähettiläinä ja koska ne ovat osa alueen historiaa, ne ovat alueen rakennusten tapaan suojeltuja. Puistossa on kojuja, joista voi noin euron hinnalla ostaa keksejä peuroille. Me tyydyimme katselemaan peurojen syöttämistä ja ottamaan peuroista kuvia.

Narassa olisi ollut lukuisia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä temppelikohteita, mutta tänään meille riittivät peurojen kuvaus, nuudelien syönti ja kahvilassa käynti. Sitten otettiin jo juna takaisin Kiotoon.

On muuten jotenkin huvittavaa, että Suomessa on viisi UNESCOn maailmanperintökohdetta, mutta pelkästään Naran pienestä kaupungista niitä löytyy useita (tosin UNESCO listaa ne yhtenä kohteena).