Kioton ravintoloista ja Japanin hintatasosta

Kapea kerrostalo KiotossaJapanissa talot ovat hyvin pieniä, koska maapinta-alasta on pulaa. Pienimmät ovat sellaisia, että kun kadulla seisoo talon edessä ja levittää kätensä, melkein ylettyy talon reunasta reunaan. Silti melkein joka talosta löytyy myös liiketilaa. Pieniä kauppoja on joka kulmassa, myös kauempana keskustasta. Ja ravintoloita, niitä on ihan kaikkialla. Ei ole niin pientä tilaa, etteikö siihen saisi perustettua nuudelipaikan tai baarin. Ei se mitään vaikka istumapaikkoja olisi vain kaksi. Jos ne ovat täynnä, niin sitten myydään bentō-lounaita mukaan.

Kun mennään keskustaan, ravintoloiden määrä on jotain aivan uskomatonta. Suomessa ravintola voi pärjätä vain, jos sillä on sisäänkäynti katutasossa. Kiotossa näin ei ollut, vaan sieltä saattoi löytyä taloja, joissa oli kuusi kerrosta ja joka kerroksessa pari ravintolaa. Ja seuraavassa talossa lisää ravintoloita. Useimmat ravintolat mainostivat vain talon kerrosopasteessa, jossa luki ravintolan nimi ja kerros. Mitään hintoja tai ravintolan tyyliä ei kerrottu katutasossa.

Hintataso Japanissa on Suomen luokkaa. Millekään säästölomalle ei Japaniin kannata lähteä, mutta ainakaan suomalaiselle maa ei varsinaisesti ole kallis. Parturihinnat näyttivät olevan vähän Suomea kalliimpia, mutta toisaalta se mikä Suomessa pyöristetään euroon, pyöristetään Japanissa sataan jeniin eli reiluun 70 senttiin. Sadan jenin kauppoja oli paljon ja niissä tavara oli keskimäärin laadukkaampaa kuin Suomeen viime aikoina avatuissa eurokaupoissa.

Hienommissa ravintoloissa olisi varmasti päässyt tehokkaasti rahoistaan, mutta kun tyytyi keskitasoon, sai illallakin syötyä hyvin suomalaisen lounaan hinnalla. Hyvä löytö oli ketjuravintola Watami. Paikka oli vähän kuin Japanin versio Chico’sista, mitä nyt Japanissa sellaisestakin paikasta löytyy ruokalistalta vaikkapa mustekalan jänteitä (tai mitä ne sitten oikeasti olivatkaan, englanninkielisestä käännöksestä kun ei ikinä voi olla varma). Söimme ravintolassa neljä ruokalajia sekä joimme karahvillisen viiniä ja pullollisen sakea. Loppusumma oli noin 20 euroa. Kyseisen ketjun paikka oli Kiotossa taas hyvä esimerkki ravintolan sijainnista. Alhaalla oli tällä kertaa sentään japaninkielinen kuvitettu ruokalista, mutta itse ravintola sijaitsi epämääräisesti talon kuudennessa kerroksessa.

Uusimmassa Anna-lehdessä on muuten hyvä juttu Japanista. Kirjoittaja on vieraillut ihan samoissa paikoissa kuin mekin ja saanut juttuunsa taltioitua oikein hyvin sen eksyneen tunteen, joka meilläkin oli Japanissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s