Torstai 20. helmikuuta 2003 klo 23:26
Oltiin katsomassa Kaupunginteatterin näytelmä Saranat ja sardiinit. Se on Neil Hardwickin ohjaama, Michael Fraynin kirjoittama farssi, joka kertoo näyttelijäryhmästä, joka yrittää saada tekemäänsä farssia pysymään koossa. Näyttelijät (mm. Ulla Tapaninen, Santeri Kinnunen, Antti Litja ja Asko Sarkola) olivat hyviä ja näytelmäkin oli suurimmaksi osaksi hyvä. Avustaja Peppiä näytellyt henkilö (en tiedä näyttelijän nimeä) oli kuitenkin ehdottomasti paras ja uskottavin näytelmän hahmoista.
Näytelmä jakautui kolmeen osaan, joissa jokaisessa käytiin läpi Ei ketään kotona -farssin ensimmäinen näytös; ensin harjoituksissa, sitten kulissien takana ja sitten pieleen menevässä esityksessä. Kaksi ensimmäistä osaa olivat hyviä. Ensimmäisessä osassa naurettiin näyttelijöille, jotka eivät vielä osaa roolejaan, vaikka ensi-ilta on jo seuraavana päivänä. Toisessa osassa saatiin selville enemmän henkilöhahmoista ja heidän välisistä sekavista suhteistaan. Kolmas osa, jonka olisi toivonut sitovan tarinan ja henkilöt, olikin kuitenkin vain silkkaa slapstickiä. Siinä oli liikaa sähläystä ja hassuja tilanteita, että se olisi enää naurattanut yhtä paljon kuin kaksi edellistä osaa. Hyvä aihe, osaavat esittäjät, mutta loppu jätti toivomisen varaa.