Talo

Lauantaiaamuna talo oli lopulta meidän. Ostettiin kottikärryt. Ja talikko. Lapiota ei ostettu, kun K-raudassa käteen otetun lapion terävä ruuvinkanta teki etusormen ja keskisormen yli jatkuvan useamman sentin viiltohaavan. Olisi siellä tietysti ollut parempia merkkejä ja malleja, mutta jotenkin meni innostus lapion ostamiseen. Ja ehtiihän sitä sitten myöhemmin.

Pihalla, joka on melkoisen kauheassa kunnossa, Tia talikoi vanhaa tunkiota siistimmäksi ja poisti kuivahtaneen saniaisen. Samaan aikaan minä kaivoin maasta voikukkia juurinen. Voikukkaa onkin pihan pinta-alasta noin puolet.

Piha on ilmeisesti jäänyt retuperälle, koska edelliset asukkaat ovat remontoineet sisätiloja niin innolla. Se sopii meille, koska vielä nyt meistä ei olisikaan keittiöremontin tekijöiksi. Saniaisten ja voikukkien nyppiminen sopii paremmin. Mutta kyllä meistä vielä tee se itse -miehiä ja -naisia tulee.

Kysymyksiä talonostajalle

Kun ihmisille kertoo ostaneensa talon, he reagoivat kukin eri tavalla. Tässä muutamia ensireaktioita:

  • Onko farmari-Volvo jo tilattu? (Ei, pitää pärjätä farmari-Seatilla.)
  • Kai ostatte nyt toisen auton? (Ei. Olemme molemmat töissä Helsingin keskustassa, joten emme käytä nykyistäkään autoa työmatkoihin.)
  • Hankitteko nyt kissan? (Niin… Tia sen kai loppujen lopuksi päättää.)
  • Paljonko maksoi? (Sopivasti. Meidän mielestä se oli hyvä diili.)
  • Milloin tulee kutsu tupareihin? (Varmaan pitäisi ensin ainakin muuttaa sinne.)

Terveisiä stressaavalta lomalta

Loma alkoi sitten viikko sitten perjantaina. Jo sunnuntaina aamukaffella huomattiin, että lomasta oli muodostumassa epäilyttävän rentouttava. Onneksi Tia oli tuonut kotiin asuntoilmoituslehden, josta on perinteisesti viihdyttävää kateellisena katsella kaikkia niitä sopivan kokoisia taloja, joissa on väärän kokoinen hinta. Tällä kertaa eräällä kiinteistövälittäjällä oli kuitenkin myynnissä talo, joka kuulosti harvinaisen hyvältä. Sitä mentiin sitten esittelyyn katsomaan ja hyvältähän se myös näytti. Niin hyvältä, että tämä viikko on vietetty lainaneuvottelusta toiseen kulkien.

Handelsbankenista saatiin nopealla aikataululla edullinen lainatarjous, joka toimi hyvänä lyömäaseena muissa pankeissa. Oma pankkimme eli Nordea selvästi pelästyi, että olisimme vaihtamassa pankkia, sillä heiltä tuli sitten vielä parempi tarjous.

Koska lainatarjouksia oli saatu, teimme tänään ostotarjouksen talosta ja vain muutama tunti myöhemmin tarjouksemme hyväksyttiin. Ikävä kyllä pankista johtuen kaupat tehdään vasta perjantaina. Siihen asti joutuu elämään epävarmuudessa siitä, että joku tekee vielä paremman tarjouksen ja myyjät perääntyvät kaupasta. Koska kyseessä on kiinteistö, ei kauppaan kuulu käsirahaa eikä kauppaa ole lyöty lukkoon kuin vasta kaupantekotilaisuudessa.