Lomailua Virossa

Kun oli ensin käyttänyt kaksi viikkoa lomasta pankeissa, kaupantekotilaisuudessa ja muissa stressaavissa tilanteissa, oli hyvä vähän nollata itseään ulkomailla. Kuten jo aiemmin kerroin, kävimme automatkalla Virossa.

Ensin olimme kaksi yötä Tihusen hevostilalla Muhun saarella. Se oli hieno paikka ja minutkin pistettiin hevosen selkään pariksi tunniksi. Oli mahtavaa nähdä sadan hevosen lauma. Hevoset saivat olla puolivapaana ja esimerkiksi varsat usein seurasivat emojaan pitkillekin maastolenkeille.

Muhun jälkeen käväisimme yhden yön verran Kuressaaressa, Saarenmaan pääkaupungissa. Sen jälkeen ajoimme Haapsaluun, vietimme siellä yhden yön ja palasimme taas Suomeen. Valokuvia matkalta löytyy Flickristä.

Autoilu Virossa oli oikein mukavaa. Kaikki tiet, joita me ajoimme, olivat hyväkuntoisia ja suoria. Niin suoria ja tylsiä, että alkoi puuduttaa. Yöpaikkoja löytyi ainakin tällä kertaa myös ilman varausta. Tallinnassa ajaminen oli hankalampaa, mutta suurimmat ongelmat aiheutti kuitenkin vain kunnollisen kaupunkikartan puuttuminen.

Viroon autolomalle

Varattiin eilen matkat Siljan SuperSeaCateilla Tallinnaan ja viittä päivää myöhemmin takaisin. Kovin paljon valinnan varaa matka-ajan suhteen ei ollut, koska koirien hoitolapaikka Kennel Juppsguardista oli varattu jo aikaisemmin ja se rajasi vaihtoehdot elokuun alkupuolelle ja matkan keston viiteen päivään. Mutta Juppsguard on niin hyvä paikka, että emme halunneet ruveta etsimään muuta hoitolaa.

Tarkoitus on mennä ainakin Muhun saarelle Länsi-Viroon, mantereen ja Saarenmaan väliin. Muuten mitään ei ole vielä varattuna. Mutta koska elokuu on lomakuukausi kaikkialla muualla paitsi Suomessa, voisi olla hyvä tehdä hieman suunnitelmia ja varauksia etukäteen.

Onko ehdotuksia nähtävyyksistä ja majoituspaikoista? Saarenmaata ja Kuressaaren linnaa on kehuttu ja Pärnukin on ilmeisesti vierailun arvoinen paikka. Viro näyttää kartan perusteella olevan välimatkoiltaan kovin pieni, joten päivämatkoista tulee turhankin lyhyitä ellei ole jotain järkevää suunnitelmaa tehtynä.

Tallinnaan emme ajatelleet tällä kertaa pysähtyä, kun se on nähty jo niin moneen kertaan.

Kuvia Osakan akvaariosta

Japanin-matkalla käytiin Osakan akvaariossa. Se on yksi maailman isoimmista ja hyvän kuvan sen laajuudesta antaa se, että akvaarioissa on pleksiä puolitoista kertaa maailman vuosituotanto. Toisin sanoen, jos Osakan akvaario perustettaisiin nyt, se voisi tilata puolentoista vuoden ajan kaiken pleksin, mikä maailmassa tuotetaan. Se on paljon se.

Akvaariota hallitsee valtava tilavuudeltaan 5,4 miljoonan litran ja korkeudeltaan yhdeksän metrin allas, jota kierretään spiraalin muotoisesti. Ulkokehällä on pienempiä, mutta korkeudeltaan niin ikään yhdeksänmetrisiä altaita. Vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että saman altaan näkee ainakin kolme kertaa, on järjestely toimiva. Jokaisessa altaassa kun tapahtuu eri syvyydellä aivan eri asioita.

Akvaario on keskittynyt Tyynenmeren lajeihin. Näytillä on paitsi kaloja, myös joitakin vesilintuja ja nisäkkäitä. Lue loppuun

Kioton ravintoloista ja Japanin hintatasosta

Kapea kerrostalo KiotossaJapanissa talot ovat hyvin pieniä, koska maapinta-alasta on pulaa. Pienimmät ovat sellaisia, että kun kadulla seisoo talon edessä ja levittää kätensä, melkein ylettyy talon reunasta reunaan. Silti melkein joka talosta löytyy myös liiketilaa. Pieniä kauppoja on joka kulmassa, myös kauempana keskustasta. Ja ravintoloita, niitä on ihan kaikkialla. Ei ole niin pientä tilaa, etteikö siihen saisi perustettua nuudelipaikan tai baarin. Ei se mitään vaikka istumapaikkoja olisi vain kaksi. Jos ne ovat täynnä, niin sitten myydään bentō-lounaita mukaan.

Kun mennään keskustaan, ravintoloiden määrä on jotain aivan uskomatonta. Suomessa ravintola voi pärjätä vain, jos sillä on sisäänkäynti katutasossa. Kiotossa näin ei ollut, vaan sieltä saattoi löytyä taloja, joissa oli kuusi kerrosta ja joka kerroksessa pari ravintolaa. Ja seuraavassa talossa lisää ravintoloita. Useimmat ravintolat mainostivat vain talon kerrosopasteessa, jossa luki ravintolan nimi ja kerros. Mitään hintoja tai ravintolan tyyliä ei kerrottu katutasossa.

Hintataso Japanissa on Suomen luokkaa. Millekään säästölomalle ei Japaniin kannata lähteä, mutta ainakaan suomalaiselle maa ei varsinaisesti ole kallis. Parturihinnat näyttivät olevan vähän Suomea kalliimpia, mutta toisaalta se mikä Suomessa pyöristetään euroon, pyöristetään Japanissa sataan jeniin eli reiluun 70 senttiin. Sadan jenin kauppoja oli paljon ja niissä tavara oli keskimäärin laadukkaampaa kuin Suomeen viime aikoina avatuissa eurokaupoissa.

Hienommissa ravintoloissa olisi varmasti päässyt tehokkaasti rahoistaan, mutta kun tyytyi keskitasoon, sai illallakin syötyä hyvin suomalaisen lounaan hinnalla. Hyvä löytö oli ketjuravintola Watami. Paikka oli vähän kuin Japanin versio Chico’sista, mitä nyt Japanissa sellaisestakin paikasta löytyy ruokalistalta vaikkapa mustekalan jänteitä (tai mitä ne sitten oikeasti olivatkaan, englanninkielisestä käännöksestä kun ei ikinä voi olla varma). Söimme ravintolassa neljä ruokalajia sekä joimme karahvillisen viiniä ja pullollisen sakea. Loppusumma oli noin 20 euroa. Kyseisen ketjun paikka oli Kiotossa taas hyvä esimerkki ravintolan sijainnista. Alhaalla oli tällä kertaa sentään japaninkielinen kuvitettu ruokalista, mutta itse ravintola sijaitsi epämääräisesti talon kuudennessa kerroksessa.

Uusimmassa Anna-lehdessä on muuten hyvä juttu Japanista. Kirjoittaja on vieraillut ihan samoissa paikoissa kuin mekin ja saanut juttuunsa taltioitua oikein hyvin sen eksyneen tunteen, joka meilläkin oli Japanissa.