Arttu ja satukirja

Arttu in b/w

Ehkä söpöintä mitä olen elämässäni nähnyt oli kun kohta kaksi kuukautta täyttävä Arttumme kuunteli eilen lukemaani satukirjaa. Arttu tuijotti herkeämättä kirjan värikkäitä kuvia ja heilutti innostuneesti käsiään ja jalkojaan. Tammen kultaiset kirjat -sarjaan kuuluva Antti autotehtaassa sai selvästi suuren suosion.

Artulta on hävinnyt käsistä puristusrefleksi. Vastasyntynyt tarttuu refleksinomaisesti esimerkiksi vanhemman ojentamaan sormeen, mutta myöhemmin refleksi katoaa. Sen jälkeen vauvan täytyy opetella tarttuminen uudestaan. Kyllä ihmislapsi on ihmeellinen otus.

Kuukausi myöhemmin

Arttu and the toy dog

Arttu täyttää tänään yhden kuukauden. Kuukaudessa vauva ehtii muuttua paljon, vaikka tietysti kaikkea ei edes huomaa, kun lapsen näkee joka päivä.

Suurin muutos on tapahtunut vauvan katseessa. Aluksi silmät harhailivat minne sattuu, välillä eri suuntiinkiin, mutta nyt Arttu osaa jo katsella asioita. Artulla on lelukaari, josta se kovasti tykkää. Kaaressa roikkuu erilaisia leluja, joista värikäs koiralelu on tämänhetkinen suosikki. Jos kaaren alla maatessa meinaa tulla itku, heti auttaa kun isä vähän hypistelee koiran rapisevia korvia. Arttu ei vielä osaa itse pidellä tai kosketella leluja, mutta eiköhän sekin päivä pian tule.

Tähän asti Arttu on ollut tosi huono makoilemaan itsekseen hetkeäkään, vaan koko ajan on pitänyt olla isän tai äidin sylissä. Tässäkin on selvästi tullut jo muutos, ja eipä muuten lelukaaren ihmettelystäkään oikein mitään tulisi. Yöt Arttu nukkuu vielä isän ja äidin välissä, mutta pinnasänkyä täytyy ruveta harjoittelemaan ainakin päiväunien nukkumiseen.

Niin, ja lapsen nimeksi on siis tulossa Arttu.