Kevätkuulumisia

Happy little boy

Siitä on jo melkein viisi kuukautta, kun viimeksi kirjoitin Artun kuulumisista tänne blogiin. Aika menee niin nopeasti.

Silloin Arttu oli juuri oppinut konttaamaan. Nyt Arttu on juuri oppinut kävelemään. Viime viikonloppuna oltiin Kaisankodissa vanhempieni 30-vuotishääpäiväjuhlassa ja siellä Arttu kipitti pitkin kartanon käytäviä. Kotona kävely vaihtuu vielä helposti konttaukseen ja seinätkin ovat aina turhan lähellä tuen ottamista varten.

Työkaveri kertoi hauskan tarinan siitä, kuinka toinen heidän lapsistaan oli kävellyt ensimmäisen kerran. Lapselle oltiin oltu vaihtamassa vaippaa, kun hän oli päättänyt kieltäytyä ja lähtenyt juoksemaan ympäri taloa. Niin lapsi oli kiljunut innosta ja vanhemmat olivat juosseet perässä. Artulla kävelemään lähtö ei sentään käynyt ihan noin vauhdikkaasti.

Mainokset

Ensimmäinen isänpäivä

At the great grandma's

Tänään on ensimmäinen isänpäiväni. Arttu täyttää huomenna 10 kuukautta. On ollut tarkoitus kirjoitella Artun kehityksestä blogiin, mutta jotenkin sitä ei ole koskaan saanut aikaiseksi.

Arttu on jokin aika sitten oppinut konttaamaan. Aluksi Arttu konttasi vain takaperin, mutta muistan sen hetken, kun Artulle yhtäkkiä valkeni, miten kontataan eteenpäin. Se tapahtui Tallinnassa, Romeo Family Apartmentsilta vuokratussa huoneistossa kuukausi sitten. Heti konttaamisen opittuaan, Arttu on yrittänyt nousta seisomaan. Tällä hetkellä hän nousee aika sujuvasti esimerkiksi sohvaa vasten. Arttu pysyy myös hetken aikaa polvillaan ilman tukea. Ei mene pitkä aika siihen, että Arttu nousee seisomaan.

Yhtään hammasta ei vielä ole tullut, mutta niiden ilmestyminen on ilmeisesti todella yksilöllistä.

Arttu osaa vilkuttaa ja ymmärtää sanan ”vilkuta”. Lisäksi hän osaa vilkutttaa takaisin, kun joku vilkuttaa hänelle. Sen lisäksi Arttu osaa taputtaa ja laittaa kädet ristiin.

Tätä kirjoittaessa Arttu on nukkumassa päiväunia. Päiväunien suhteen Arttu ei aina ole kovin helppo. Nukahtaminen vaatii yleensä vähintään maito- tai vellipullollisen eikä unta riitä kuin pienen hetken, tunnin maksimissaan, joskus harvoin jopa kaksi tuntia. Yöunien suhteen Arttu sitten onkin ihannelapsi. Lähes poikkeuksetta Arttu nukkuu 10-12 tuntia yössä ja on tehnyt sitä jo nelikuisesta. On harvinaista, että hän kaipaisi kesken yötä jotain huomiota. Ja aina jos näin käy, se on arkipäivänä ja silloin kun minulla on heti aamusta jotain erityistä…

Vaikka Arttu saattaakin skipata ainakin toiset päiväunensa, hän jaksaa aina olla iloinen ja hymyilevä. Kyläileminen Artun kanssa on helppoa, koska voi olla varma, että Arttu käyttäytyy hienosti. Toivotaan, että sama meno jatkuu, kun Arttu kasvaa isommaksi.

* * *

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Pelastakaa Tammisaaren synnytysosasto!

Sleeping

Suurella yhden lapsen tuomalla kokemuksella voin sanoa, että Tammisaaren sairaala on mitä parhain paikka saattaa lapsi maailmaan. Sen synnytysosasto on pieni, mutta varmasti juuri siksi niin ihmisläheinen ja kotoisa. Kaikki synnyttäjät saavat perhehuoneen, jossa myös isä saa asua sairaalajakson ajan. Koska ne ensimmäiset päivät lapsen syntymän jälkeen ovat niin pyörryttäviä isällekin, olisi ollut ikävää joutua matkustamaan yöksi kotiin — vaikka sitten oltaisiinkin oltu jossain lähemmässä sairaalassa.

Tammisaaren synnytysosasto on ollut lakkautusuhan alla jo vuonna 2004, jolloin asiaa ensi kertaa esitettiin, mutta silloin osasto sai vielä jatkaa. HUS:n suuressa taloushuseerauksessa lakkauttaminen on nostettu taas pöydälle ja asia on HUS:n hallituksen käsiteltävänä 13. lokakuuta.

Lakkautuksen vastustajat yrittävät nyt aktivoida ihmisiä. Aikaa on vähän, mutta toivottavasti myös tämän blogin lukijoista löytyy ihmisiä, jotka kokevat asian omakseen.

Koska Tammisaaren synnytysosasto on Suomen ainoa kokonaan kaksikielinen synnytyssairaala, monet kampanjan aktiiveista ajavat asiaa kielipolitiikan näkökulmasta. Mutta pienemmille synntysosastoille on tarvetta muutenkin. Synnyttäminen ei ole se kohta terveydenhuollossa — jos juuri mikään muukaan –, jossa pitäisi tavoitteeksi ottaa tehdasmainen tehokkuus.

Päivitys: Tammisaaren synnytysosaston sivuilta vielä poimittuna tällainen tieto:

Keskittämisen puolesta puhuvat perustelevat argumentointiaan suurten yksiköiden toiminnallisella ja taloudellisella tehokkuudella sekä turvallisuudella. On myös arveltu tulevaisuudessa pienillä yksiköillä olevan vaikeuksia rekrytoida työvoimaa. Kuitenkaan tähän mennessä ei ole mitään näyttöä siitä, että suuret yksiköt olisivat taloudellisempia tai tehokkaampia. Tammisaaren synnytysten hinta kunnille ja yksikön toiminnan tehokkuus ovat täysin vertailukelpoisia muiden HUS:n yksiköiden kanssa. Esim. normaalin synnytyksen tai keisarinleikkauksen hinta on lähes yhteneväinen niin Tammisaaressa, Lohjalla kuin isossa Jorvin sairaalassakin.

Arttu ja satukirja

Arttu in b/w

Ehkä söpöintä mitä olen elämässäni nähnyt oli kun kohta kaksi kuukautta täyttävä Arttumme kuunteli eilen lukemaani satukirjaa. Arttu tuijotti herkeämättä kirjan värikkäitä kuvia ja heilutti innostuneesti käsiään ja jalkojaan. Tammen kultaiset kirjat -sarjaan kuuluva Antti autotehtaassa sai selvästi suuren suosion.

Artulta on hävinnyt käsistä puristusrefleksi. Vastasyntynyt tarttuu refleksinomaisesti esimerkiksi vanhemman ojentamaan sormeen, mutta myöhemmin refleksi katoaa. Sen jälkeen vauvan täytyy opetella tarttuminen uudestaan. Kyllä ihmislapsi on ihmeellinen otus.

Kuukausi myöhemmin

Arttu and the toy dog

Arttu täyttää tänään yhden kuukauden. Kuukaudessa vauva ehtii muuttua paljon, vaikka tietysti kaikkea ei edes huomaa, kun lapsen näkee joka päivä.

Suurin muutos on tapahtunut vauvan katseessa. Aluksi silmät harhailivat minne sattuu, välillä eri suuntiinkiin, mutta nyt Arttu osaa jo katsella asioita. Artulla on lelukaari, josta se kovasti tykkää. Kaaressa roikkuu erilaisia leluja, joista värikäs koiralelu on tämänhetkinen suosikki. Jos kaaren alla maatessa meinaa tulla itku, heti auttaa kun isä vähän hypistelee koiran rapisevia korvia. Arttu ei vielä osaa itse pidellä tai kosketella leluja, mutta eiköhän sekin päivä pian tule.

Tähän asti Arttu on ollut tosi huono makoilemaan itsekseen hetkeäkään, vaan koko ajan on pitänyt olla isän tai äidin sylissä. Tässäkin on selvästi tullut jo muutos, ja eipä muuten lelukaaren ihmettelystäkään oikein mitään tulisi. Yöt Arttu nukkuu vielä isän ja äidin välissä, mutta pinnasänkyä täytyy ruveta harjoittelemaan ainakin päiväunien nukkumiseen.

Niin, ja lapsen nimeksi on siis tulossa Arttu.