Rahan arvosta
Perjantain Hesarissa oli juttu Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tekemästä kokeilusta, jossa sosiaalitoimisto antoi kymmenelle pitkäaikaiselle asiakkaalle 20 euroa käytettäväksi omaan hyvinvointiin (maksullinen artikkeli). Yllätyslahjan saajia pyydettiin jälkikäteen kertomaan tuntemuksistaan ja siitä mihin he olivat rahat käyttäneet.
Yksi oli vienyt lapsenlapset Linnanmäelle syömään vohveleita, toinen osti rahalla kesän ainoat mansikat. Kolmas osti pitkän himoinneensa Hurriganes-kokoelman Anttilan alelaarista ja loppurahalla uusia perunoita ja silliä. Illalla hän laittoi uuden levyn soittimeen ja nautti ostamistaan herkuista. Neljäs osti rahalla sampoota ja hoitoainetta.
Juttu teki minuun suuren vaikutuksen. Oli pysähdyttävää lukea, kuinka suuri asia ylimääräiset 20 euroa voivat olla ihmiselle. Pisti mietityttämään, kuinka erilainen rahan arvo on näille ihmisille, kuin esimerkiksi minulle, joka voin helposti laittaa kymmenen euroa kahvilakäyntiin montakin kertaa viikossa.
Aiheeseen liittyen: minulla ja Tialla on nyt kummilapsi Zimbabwessa, 9-vuotias Chipo-tyttö. Chipon äidillä on aids ja isästä ei ole tietoa. Kummilapsi on hankittu Zimbabwen aids-orvot ry:n kautta. Yhdistykselle maksettiin vajaa 150 euroa, jolla kustannetaan Chipolle vuoden koulumaksut, koulupuku ja päivittäiset ateriat.
Zimbabwessa 20 euroa on vielä jotain ihan muuta kuin Helsingissä.