Blogit ovat kuolleet – taas

Tuossa pari viikkoa sitten Markkinointi&Mainonnan toimittaja Mattias Erkkilä kirjoitti pääkirjoituksessaan, että Blogi on kuollut. Syynä tähän oli se, että kilpailevassa ruotsalaisessa lehdessäkin oli sanottu niin ja että Erkkilän mukaan kiinnostavia juttuja blogeissa on vain murto-osa. Niin ja syynä oli myös se, että ”Suomessa bloggaamisen edelläkävijöihin lukeutunut Alex Nieminen on ehtinyt jo lopettaa bloginsa”. Marmain jutusta kirjoittivat myös muun muassa Kari Haakana, SchizoBlog, Media=blogi ja Lasitalon emäntä.

Nyt blogien loppua ennustaa toimittaja Jouni Tervo tämän päivän Metrossa. Tervon kolumnissa viitataan Lasitalon emäntä -blogin kirjoittajaan sanomalla:

Nyt Helsingin Sanomien toimituksien on vallannut uutispäätoimittaja Reetta Meriläisen johtama blogiusko, josta joudumme kaikki joukolla kärsimään. Lehti on alkanut tarjota ja markkinoida verkkopäiväkirjoja, jotka eivät kehnoudessaan anna mitään lisäarvoa lehden tilaajille.

Ja koska Tervo ei pidä Hesarin blogeista, ovat kaikki muutkin blogit ihan syvältä. Ja vieläpä poikittain.

Blogit kompastuvat Hesarissa ja muualla lähtökohtaansa. Kun päiväkirjan tarkoitus on olla omien mielipiteiden ja tunteiden salaiden tallentamispaikka, verkkopäiväkirja kääntää ajatuksen nurin niskoin. Blogista on tullut ylinarsistisen aikakauden itsetehostuksen väline, jolla omat pienet ajatukset kanavoidaan suuren yleisön tirkisteltäviksi.

Eli koska ”päiväkirja” Tervon sanavarastossa tarkoittaa sellaista pientä lukolla varustettua muistikirjaa, pitää bloginkin olla pieni salasanalla varustettu disketti kirjoittajansa sängyn alla. Kuten on jo monesti todettu, blogilla ja verkkopäiväkirjalla on eronsa. Ehkä Kuukausiliitteen blogijuttu ei tehnyt tätä eroa tarpeeksi selväksi ja Tervolle Helsingin Sanomat näyttää olevan Totuuden Lähde.

Kolumninsa lopuksi Tervo lähtee täysin raiteilta ja sepittää ihan omiaan:

Sisällön sijasta blogeista onkin tullut tietoyhteiskunnan uskovaisten keino korostaa omaa erinomaisuuttaan. Seuratkaapa vaikka milloin viestejä yleisimmin kirjoitetaan. Uskottava bloggaaja kilpailee siitä, miten myöhään hän virtuaalimaailmassaan liikkuu. Viestejä verkotetaan yleisimmin pikkutunneilla, kun tavallinen työtätekevä jo nukkuu jaksaakseen seuraavana päivänä raataa arkiaskareissaan.

Päivän Metron saa ladattua PDF-tiedostona lehden nettisivuilta. Loput Jouni Tervon typeryyksistä voitte lukea lehden sivulta 6.

Päivitys 8.11.: Apinalaatikon Jari jatkaa aiheesta niin kovin hyvin kirjoituksessaan Jouni minkä teit.

14 thoughts on “Blogit ovat kuolleet – taas

  1. Ei kai sillä niin väliä mitä ”asiantuntijat” ajattelevat, kun eivät selvästikään itse blogeja lue.

  2. Yhden kakkupalan mies » Valo, joka lankesi

  3. Hupaisaa Tervon kirjoituksessa on se, että missä tahansa lauseessa bloggaajan voi vaihtaa toimittajaksi tai kolumnistiksi ja blogin lehdeksi tai kirjaksi, ja silti lauseet kuulostavat niin järkeviltä kuin ne nyt ylipäätään kuulostavat. Erikoista, että noinkin fiksulta mieheltä kuin J. Tervo on jäänyt tämä ironia huomaamatta. Totta kai blogit ovat itsetehostuksen välineitä. Se oppi on saatu lehtikirjoittelijoilta.

  4. Tervo ei ole ymmärtänyt mistä blogeissa on kysymys, eikä sen puoleen oikein Kuukausiliitteen juttukaan. Eihän blogeja voi pistää yhteen muottiin: varmasti on päiväkirjoja, joissa hyväillään omaa narsismia. Mutta sitten on miljoona muuta, jotka ovat aivan muuta. Itse en pidä blogia (voisin kyllä), mutta seuraan sitä kautta maailmaa. Firmassani on blogi, jolla tiedotamme toisillemme markkinoinnista, projekteista jne. Blogimaailma on aikalailla orgaaninen olio, jossa tietyt blogit verkottuvat ja se elää koko ajan. Ne, joilla ei ole mitään sanottavaa, eivät saa lukijoita ja luulisin, että ne kuolevat pian pois. Minusta blogit ovat hieno asia.
    Muuten ainakaan A. Stubbilla ei mielestäni ole blogia, kun sillä ei ole RSS-feedejäkään

  5. Tää sanoi radiossa pahan sanan (henkilöbrändi) ja melkei sai turpiinsa mutta sitten asiat kai käänty lopulta parhain päin ja yhteisymmärrys ehkä vielä löytyy (mikä on Tampereella nykyään the olutmesta – vieläkö posti toimii?)

  6. Kysehän on loppujen lopuksi viestinnän perinteisestä vallankäytöstä, joka on nyt uhattuna. Perinteisten medioiden edustajat eli toimittajat kokevat olonsa ahdistetuksi, koska mietteitään mistä tahansa asioista pääsee nykyään ilmaisemaan jokainen pulliainen ja sitten niitä vielä lukevat ja kommentoivat toiset samanlaiset pulliaiset. Ja kaikenhuipuksi koko verkkopulliaisten yhteisö kykenee verkostoissaan muodostamaan yhtenäisiä mielipiteitä ja ajamaan omia etujaan! Ennen, vanhoina hyvinä aikoina äänensä sai kuuluviin vain toimittajakunta. Ja sekin omien kiinnostuksen kohteiden, toimituksen linjanvetojen tai sopivuuden rajoissa. Olemme mahdollisesti eräänlaisen kulttuurivallankumouksen äärellä, jonka todellista merkitystä ei ole vielä tiedostettu. Verkkoa ei pysty mikään instanssi vielä toistaiseksi valvomaan, joten sananvapaus toteutuu mitä suurimmassa määrin juuri verkossa. Toimittajan provosoiva kirjoitus mielestäni loppujen lopuksi kumpuaa siitä epätietoisuudesta joka tulevaisuuden kehityskulkuun aina liittyy. Mielestäni kaikkein hauskin ko. toimittajan käsitys ns. ”oikeasta elämästä” on se että kaikki kunnon työtätekevät ihmiset ovat nukkumassa pikkutunneilla. Eipä viitsi edes kommentoida noin kapeata elämänkatsomusta, miettiköön jokainen itse omalta kohdaltaan omat johtopäätöksensä toimittajan käsitystä maailmanmenosta.

  7. ”Viestejä verkotetaan yleisimmin pikkutunneilla, kun tavallinen työtätekevä jo nukkuu jaksaakseen….”

    Erittäin usein olen ollut hämmästynyt nimenomaan siitä, että blogit joita haluain lukea, eivät päivitä silloin kun surffaan, eli näitä aikoja (2:57)

  8. Erkkilän followupista…. tavallaan suloista että toimittajan ”Blogit ovat kuolleet” -kirjoitus oli vielä osion Pääkirjoitus alla, nyt ollaan takaisin ruodussa eli Toimituksen kommenteissa.

  9. Kannattaa muistaa sekin, että M&M:ssä nuo pääkirjoituspaikan jutut ovat useinkin juuri jonkinlaisia yksittäisen toimittajan kommenteilta vaikuttavia tekeleitä, kun esimerkiksi päätoimittaja keskittyy oman Seurat & piirit -kolumnipaikkansa täyttämiseen enemmän alaan liittyvin kirjoituksin. En sitten tiedä, miksi tuollainen nykymuotoinen ”pääkirjoitus” on edes olemassa, kun sisältö on usein melkoista tuubaa lehden muuhun tasoon nähden.

    Sellainen pikkupointti vielä tuohon Visan alkuperäiskirjoitukseen, että ruotsalaista Resumé-lehteä ei ehkä kuitenkaan voi pitää M&M:n varsinaisena kilpailijana, vaikka toki saman alan julkaisu (ja aikoinaan M&M:ää perustettaessa myös jonkinlainen esikuva) onkin.

    No juu, ehkäpä sekä Erkkilän että Tervon marginaalilehtikirjoitelmat ovat saaneet turhankin paljon huomiota, mutta ainakin oppinevat, että mikä tahansa mutu-kritiikki ei enää mene nykymaailmassa läpi. Tai vaivu unholaan eilispäivän printtilehden tavoin.😉

  10. Toisaalta siitä ei pääse mihinkään, että aidosti
    lähdekriittistä tekstiä saa näinä päivinä hakemalla
    hakea. Sitä ei löydy Hesarista, sitä ei löydy blogeista,
    sitä ei löydy mistään. Oi niitä aikoja kun journalistit
    vielä ehtivät ja jaksoivat tehdä työtään – ja heidän
    annettiin sitä tehdä. Tänä päivänä journalisti on
    samassa tulosvastuun ja brändin noidankehässä
    kuin kuka tahansa valkokaulustyöläinen.

  11. Elämää kuoleman jälkeen | skrubu.net blog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s