Pönttöpää
Romulla on jo kolmatta kertaa puolen vuoden sisällä “lampunvarjostin” päässä. Ensin se kastroitiin, sitten se tappeli ja onnistui työntämään tassunsa toisen hampaiden väliin ja nyt siltä leikattiin silmäluomesta pieni hyvänlaatuinen kasvain. Luulisi, että koira olisi jo oppinut tulemaan toimeen varjostimensa kanssa, mutta ei. Edelleen sen on yhtä hankala hahmottaa missä varjostin loppuu ja seinä alkaa. Se kolistelee varjostintaan ovenpieliin, se törmäilee sen kanssa lumipenkkaan (pönttöä ei ole vielä uskaltanut ottaa pois lenkin ajaksi, koska se ei ole kuin sekunnin murto-osa ja koira on raapaissut leikkaushaavan auki) ja se pelästyttää Woodya tökkimällä varjostimella kylkeen.
Toisaalta Romu on hankala varjostimensa kanssa myös tahallaan. Se on huomannut ulkona hauskan leikin: kun varjostimen upottaa lumihankeen ja nostaa äkillisesti leukaansa, hyvällä onnella iso lumipaakku lentää kaaressa. Tätä sitten voi toistaa kymmeniä kertoja lenkin aikana. Kotona sitten kaivetaan varjostimen koloista lunta ja muuta sinne jäänyttä ainesta.