Jäätävä tunne hanan äärellä

Talvi antoi ensimmäiset merkkinsä siitä, mitä se tarkoittaa talon omistajalle. Lauantaiaamuna ainoastaan kylpyhuoneen hanasta tuli vettä. Keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja saunan suihkusta ei tullut tippakaan vettä — ei kylmää eikä lämmintä. Ensimmäinen ajatus koostui kirosanoista, toinen siitä kauhukuvasta, että putket ovat jäässä, olihan yöllä ollut yli 25 astetta pakkasta. Vaihtoehtona tietysti olisi ollut myös se, että porakaivon pumpussa tai lämminvesivaraajassa on vikaa. Toisaalta silloin vettä ei olisi kaiken järjen mukaan tullut kylpyhuoneessakaan.

Kävin juttelemassa asiasta naapurin isännän kanssa. Hän sanoi, ettei hän tiedä, että heidän aikanaan olisi koskaan putket menneet jäähän ja he sentään ovat asuneet saman tontin toisessa kiinteistössä yhtä kauan kuin minä olen ollut olemassa. Yhteinen ihmetyksen aihe oli se, ettei tullut kylmää eikä kuumaa vettä. Miten ihmeellä muutaman tunnin aikana molemmat putket ovat jäätyneet yhtä aikaa?

Asiaa ihmeteltiin aamupäivän ajan ja puoleenpäivään mennessä lämpötila lauhtui 11 pakkasasteeseen. Sen jälkeen hanoista alkoi vähitellen tulla tippoja, sitten vesinoro ja lopulta vettä ihan kunnolla paineella. Sitä oliko syynä jäätyminen vai jokin muu tukos, emme tiedä. Tänä aamuna vettä tuli vieläkin ihan normaalisti.

Omassa talossa on monella muullakin tapaa haavoittuvainen. Esimerkiksi sähkökatkos olisi paljon pahempi juttu kuin kerrostaloasunnoissa, joissa meillä on aina ollut kaukolämpö. Täällä on suora sähkölämmitys ja ilmalämpöpumppu, molemmat täysin riippuvaisia sähköstä. Onneksi on myös takka, mutta sillä ei koko asuntoa lämmitetä. Vesi tulee omasta kaivosta sähkötoimisella pumpulla, joten sähkökatkon aikana ei saa juomavettä. Samaa vettä käytetään myös wc:n huuhteluun, joten vessassa käynninkin saa unohtaa. Vaikka melkein maalla asutaankin, sähköt kulkevat täällä onneksi maakaapeleina, joten sähkökatkoksia ei ehkä tule niin herkästi.

Nyt kun näistä taloasioista tule puhe, niin pitää täälläkin kehua itseään (ja erityisesti Tiaa), että saimme autotallin sellaiseen järjestykseen, että autokin mahtuu sinne. Palelevalle espanjattarellemme se on oikein hyväksi.

Kaupunkilaiskoira maaseudulla

Woody in sunshine

Kuten kaikki tätä blogia lukeneet jo tietävätkin, muutimme syyskuussa omaan taloon pellon laidalle. Omaan taloon kuuluu tietysti myös oma piha. Odotimme innolla sitä, kuinka koirat saavat vihdoin kunnolla tilaa telmiä, kun ne voi päästää ulos ilman, että tarvitsee joka kerta mennä itse mukaan.

Mutta koko ikänsä kerrostalossa asuneille koirille muutoksen ymmärtäminen ei olekaan niin helppoa. Kun koirat päästää takaovesta pihalle, ne juoksevat kyllä pissalle, mutta sitten onkin jo kiire takaisin sisälle. Sitten kun ne jättää yksin aidatulle pihalle, alkaa oven takana kauhea vinkuminen. Ja vaikka pihalla voisi rauhassa mennä pensaan suojaan kakalle, pitää iso hätä tehdä vasta sitten, kun on ihmisen kanssa lenkillä ja kiinni hihnassa.

Kaappeja ja lentokoneita

Edelliset asukkaat jättivät takkahuoneeseen kolme kolhoa täyskorkeaa vaatekaappia. Olivat pitäneet huonetta makuuhuoneena, joten siellä oli ollut tarvetta vaatesäilytykselle. Me haluaisimme pitää huonetta yhdistettynä työ- ja takkahuoneena ja myydä kaapit pois. Kävi ilmi, että se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kaapit on mitä ilmeisimmin koottu paikan päällä, sillä ne ovat niin korkeat, ettei niitä saa ulos ovista eikä niitä saa kallistettua, koska kulma ottaa kiinni kattoon. Kokoamisessa ei ole säästelty liimaa, joten voi olla, että jäljelle jää vain kasa käyttökelvotonta lastulevyä ja muutama siisti kaapinovi.

Mikko kävi eilen saunomassa. Kuunneltiin myös skannerilla lentokentän radiotaajuuksia. Sitä varten tehtiin oikein kunnon viritelmä, sillä kiinnitimme skannerin talon kattoantenniin ja stereoihin. Ei taida monessa paikassa kuulua niin hyvin lentokentän radiokeskustelut. Paitsi ehkä lentokoneissa.