Kissoista kortteja

”Yhdistys toimii vapaaehtoisten kissaihmisten voimin, ainoa palkka on tyytyväinen kehräys. Töitä riittää sillä kissat on hoidettava ja menot ovat valtavat. Rahat on aina jostain saatava, joten yhdistyksen väki järjestää ahkerasti myyjäisiä, kirpputoreja ym. tapahtumia. Jouluna myydään talon kissoista tehtyjä joulukortteja!”

Vaasan kissatalo, www.vaasankissatalo.org.

Hauskasta lainauksesta vakavampaan asiaan. Vaasan kissataloyhdistys on menettämässä taloaan. Lahjoita sinäkin rahaa hyvään tarkoitukseen. Minä laitoin kympin.

Kaupunkilaiskoira maaseudulla

Woody in sunshine

Kuten kaikki tätä blogia lukeneet jo tietävätkin, muutimme syyskuussa omaan taloon pellon laidalle. Omaan taloon kuuluu tietysti myös oma piha. Odotimme innolla sitä, kuinka koirat saavat vihdoin kunnolla tilaa telmiä, kun ne voi päästää ulos ilman, että tarvitsee joka kerta mennä itse mukaan.

Mutta koko ikänsä kerrostalossa asuneille koirille muutoksen ymmärtäminen ei olekaan niin helppoa. Kun koirat päästää takaovesta pihalle, ne juoksevat kyllä pissalle, mutta sitten onkin jo kiire takaisin sisälle. Sitten kun ne jättää yksin aidatulle pihalle, alkaa oven takana kauhea vinkuminen. Ja vaikka pihalla voisi rauhassa mennä pensaan suojaan kakalle, pitää iso hätä tehdä vasta sitten, kun on ihmisen kanssa lenkillä ja kiinni hihnassa.

Kontiainen

Maamyyrä on kuulemma jossain vaiheessa vaihtanut nimensä kontiaiseksi, sillä se ei itse asiassa ole myyrä.

Töissä mietittiin, mistä laji on saanut tuon nimen. Ehkä se tulee siitä, että karhua sanotaan kontioksi ja kontiainen on pikku karhu. Tai sitten kontiainen elää symbioosissa tiaisen kanssa ja nimi tulee espanjasta (”con tiainen”, tiaisen kanssa). Tästä päästiin seuraavaan päätelmään: jatkossa kaikki eläimet jaetaan kahteen ryhmään, kontiaisiin ja sintiaisiin.

Meillä on selvästi liikaa aikaa.

Lomailua

Kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa kuluivat kesäkuun alussa Japanissa häämatkalla, mutta nyt ovat menossa kaksi jälkimmäistä lomaviikkoa. Viime päivät ovat menneet mökkeillessä, ensin Pertunmaalla ja sitten Lopella. Woody-paran loma alkoi huonosti, kun sen lonkassa oli ikävä märkivä ihottuma eli hot spot. Parin päivän antibioottikuuri teki ihmeitä eikä koiran tarvinnut sen kauemmin pitää lampunvarjostinta. Ensi viikolla lomaillaan varmaankin sitten kaupungissa, tosin pari päivää kaupunkina on Tallinna.

Tallinnaan menolle on muukin syy kuin ihan pelkkä lomailu. Tilasin kesäkuussa Verkkokauppa.comista Tamracin kameralaukun. Myöhemmin Verkkokaupasta ilmoitettiin, että maahantuoja on lopettanut niiden tuonnin, joten laukkua ei voida toimittaa. Tamracin sivujen kautta löytyi kuitenkin merkin virolainen maahantuoja Photopoint, johon otin yhteyttä. He olisivat mielellään postittaneet laukun, mutta postikuluja olisi tullut 15 euroa. Vaikka sillä hinnalla ei toki saakaan Viron-matkaa — ainakin hotelliyön kanssa — niin päätimme käyttää rahan mieluummin matkustamiseen kuin laukun kuljettamiseen postissa. Nyt täytyy vain toivoa, että laukku vastaa tarpeitani.

Hevosviikko

Viimeisen viikon aikana on tullut tehtyä kaikenlaista hevosiin liittyvää. Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa ratsastamassa, viikonloppuna olin sitten toista kertaa hevosen selässä (tosin eri hevosen) ja toissapäivänä käytiin raveissa.

Hevosen selässä on melko pelottavaa. Eniten hirvittää eläimen korkeus. Siellä sitä istuu puolentoista metrin korkeudessa, eikä hevosessa ole oikein mitään kahvoja mistä ottaa tukea. Torstaina ratsastamani suomenhevonen oli sen verran rauhallista tyyppiä, että hirveästi ei tarvinnut pelätä, että se tekisi jotain äkkinäistä.

Eniten jännitti, kun mentiin alamäkeä, koska siinä todella huomasi korkeuden ja hevonen itsekin oli selvästi hieman hermostunut. Tasamaalla menikin sitten jo paremmin. Torstain ratsu, sarkastisesti nimeltään Salama, oli tosin päättänyt kulkea hitaanlaisesti eikä tällainen aloittelija saanut siihen vauhtia millään ilveellä. Hieman auttoi, kun jonossa taakse laitettiin vähän virkeämpi hevonen. Joka tapauksessa selvisin hengissä ratsastuksesta, enkä edes pudonnut. Lue loppuun

Ensimmäistä kertaa hevosen selkään

Turbo Intercooler

Tian käyttämä ratsastusseura Tervalammen Ratsastajat, joka toimii Vihdin Ratsutallilla, järjestää tänään seuralaisratsastuksen. Ideana on laittaa hevosen selkään kaikki jäsenten ei-ratsastavat puolisot tai isät. Olen kyllä ratsastanut kamelilla joskus Tunisiassa, mutta siinä ei paljon tarvinnut itse tehdä. Näitä hevosia olisi ilmeisesti tarkoitus ihan ohjatakin.

Kuvassa tallille ostetun tamman yllättäen pyöräyttämä varsa, joka sai nimekseen Turbo Intercooler. Kuvassa Turbo hieman yli kuukauden vanhana huhtikuussa.