Siitä on jo melkein viisi kuukautta, kun viimeksi kirjoitin Artun kuulumisista tänne blogiin. Aika menee niin nopeasti.

Silloin Arttu oli juuri oppinut konttaamaan. Nyt Arttu on juuri oppinut kävelemään. Viime viikonloppuna oltiin Kaisankodissa vanhempieni 30-vuotishääpäiväjuhlassa ja siellä Arttu kipitti pitkin kartanon käytäviä. Kotona kävely vaihtuu vielä helposti konttaukseen ja seinätkin ovat aina turhan lähellä tuen ottamista varten.

Työkaveri kertoi hauskan tarinan siitä, kuinka toinen heidän lapsistaan oli kävellyt ensimmäisen kerran. Lapselle oltiin oltu vaihtamassa vaippaa, kun hän oli päättänyt kieltäytyä ja lähtenyt juoksemaan ympäri taloa. Niin lapsi oli kiljunut innosta ja vanhemmat olivat juosseet perässä. Artulla kävelemään lähtö ei sentään käynyt ihan noin vauhdikkaasti.