Kuten kaikki tätä blogia lukeneet jo tietävätkin, muutimme syyskuussa omaan taloon pellon laidalle. Omaan taloon kuuluu tietysti myös oma piha. Odotimme innolla sitä, kuinka koirat saavat vihdoin kunnolla tilaa telmiä, kun ne voi päästää ulos ilman, että tarvitsee joka kerta mennä itse mukaan.

Mutta koko ikänsä kerrostalossa asuneille koirille muutoksen ymmärtäminen ei olekaan niin helppoa. Kun koirat päästää takaovesta pihalle, ne juoksevat kyllä pissalle, mutta sitten onkin jo kiire takaisin sisälle. Sitten kun ne jättää yksin aidatulle pihalle, alkaa oven takana kauhea vinkuminen. Ja vaikka pihalla voisi rauhassa mennä pensaan suojaan kakalle, pitää iso hätä tehdä vasta sitten, kun on ihmisen kanssa lenkillä ja kiinni hihnassa.