En ole millään malttanut istua koneen ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kirjoitettua kuulumisia Japanista. Temppelien, temppelien ja muiden satunnaisten nähtävyyksien kiertämistä kuitenkin jatketaan. Kiotossa ollaan vielä pari päivää minkä jälkeen siirrytään Osakaan.

Alunperin sääennusteet lupailivat sadetta tai vähintäänkin pilvistä, mutta aurinko täällä on paistanut. Lämpötila on kivunnut reilusti yli 30 asteen – tai niin uskoisin, koska lämpömittaria ei ole yleensä ollut saatavilla. Eilen oli ehkä matkan kuumin päivä ja illalla yhdeksän aikaan, kun oli jo “mukavan viileää”, valomainoksen mittari näytti 25 astetta.

Tänään käytiin lähikaupungissa Narassa, jonka erikoisuutena ovat sadat kaupungissa vaeltelevat peurat. Ennen alueen buddhalaisten temppelien rakentamista peuroja pidettiin jumalten lähettiläinä ja koska ne ovat osa alueen historiaa, ne ovat alueen rakennusten tapaan suojeltuja. Puistossa on kojuja, joista voi noin euron hinnalla ostaa keksejä peuroille. Me tyydyimme katselemaan peurojen syöttämistä ja ottamaan peuroista kuvia.

Narassa olisi ollut lukuisia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä temppelikohteita, mutta tänään meille riittivät peurojen kuvaus, nuudelien syönti ja kahvilassa käynti. Sitten otettiin jo juna takaisin Kiotoon.

On muuten jotenkin huvittavaa, että Suomessa on viisi UNESCOn maailmanperintökohdetta, mutta pelkästään Naran pienestä kaupungista niitä löytyy useita (tosin UNESCO listaa ne yhtenä kohteena).

Kävimme sitten eilen matkan alkuperäisessä kohteessa, Aichin Expo 2005 -maailmannäyttelyssä. Ja ikävä kyllä jouduimme hieman pettymään.

Jos siis olet itse aikeissa vierailla Expossa, tee kuten me emme tehneet, ja varaa etukäteen paitsi pääsylippu, myös paikat niihin kohteisiin, joissa aiot näyttelyssä käydä. Muuten esimerkiksi Toyotan huippusuosittuun robottiesitykseen saa kärvistellä jonossa neljä tuntia. Meitä ei jonotus kiinnostanut, vaan robotit jäivät näkemättä. Kannattaa huomata, että kaikkien kohteiden varauksia ei voi tehdä netissä, vaan ne joutuu tekemään puhelimitse. Enkä muista englanninkielisillä sivuilla nähneeni mitään mainintaa varausten tekemisestä. Kannattanee siis hankkia japanilaisia ystäviä ennen maailmannäyttelyyn lähtemistä.

Toyotan missaaminen oli ikävää, mutta suurin pettymys oli kuitenkin pääkohteen eli Satsukin ja Mein talon sisäpuolen jääminen näkemättä. Kyseiseen kohteeseen olisi pitänyt tehdä varaus postitse ja jonotusaika on tällä hetkellä noin kolme kuukautta. Paikkaan kun pääsee vain 800 ihmistä päivässä ja tätä kirjoittaessa reilun kahden kuukauden aikana näyttelyssä on käynyt jo lähes kuusi ja puoli miljoonaa ihmistä, joista varnasti halukkaita talossa kävijöitä olisi tuhansittan joka päiväksi. Expon työntekijä oli kovasti pahoillaan ja sanoi ettemme ole ainoita, jotka eivät tienneet etukäteisvarauksesta, mutta edes surkea ääni ei auttanut meitä portin toiselle puolelle. Lue loppuun →

Kolme päivää Kiotossa vaeltelua on nyt takana. Japani vaikuttaa ainakin Kioton perusteella miellyttävältä ja turvalliselta matkailumaalta. Hieman meidän kielitaidottomuutemme on haitannut vuorovaikutusta, mutta ehkä ensi kerralla olemme jo opetelleet japanin kielen.

Minulle on levykaupasta tarttunut mukaan muutama Roxette-levy (ihan vaan kun niissä lukee “Made in Japan”) ja Tia on ostanut lehtiä ja askartelutarvikkeita. Hello Kitty – tai Totoro-tuotteita ei olla vielä ostettu, mutta niiden löytäminen ei ainakaan ole vaikeaa: joka kaupassa, oli se sitten vaikka ruokakauppa tai kangaskauppa, on jotain Hello Kitty -aiheista. Totoroja ja Muumeja on vähän vähemmän, mutta niitäkin noin joka toisessa paikassa. Tavaratalon eläinosastolta olisi voinut ostaa itselleen kissan, koiran tai kanan, mutta niitäkään ei ostettu.

Sää on ollut mitä mainion. Alunperin kymmenen päivän ennuste lupasi joka päivälle sadetta, mutta vielä sitä ei ole tullut. Lämpötila on ollut joka päivä reilusti yli 25 astetta ja ilma ollut kostean painostavaa. Asuinpaikkamme, Hanakiya Inn -ryokan, on varsin mukava ja kotoisa, tosin äänieristyksessä on toivomisen varaa. Ryokanin emäntä Eimi asuu perheineen yläkerrassa ja heidän aamunsa alkaa hieman turhan aikaisin. Lomalla kun voisi nukkua pidempäänkin kuin seitsemään.