Iltapäivällä palattiin Suomeen. Japanissa kello olisi nyt puoli neljä aamuyöllä, mutta täällä se vuorokausi vain jatkuu.

Japani on jotenkin niin erilainen maa kuin Suomi, että vasta kun ehti kahden viikon aikana vähän tottua, niin jo heitettiin takaisin tänne toiselle puolelle maapalloa. Täällä ei erotu väkijoukosta ja autot kulkevat oikealla puolella tietä, mutta silti Suomi tuntuu oudolta. Lentokone laskeutui kuin keskelle metsää. Lauantai-iltana kauppojen mennessä kiinni myöhäisimmät viikonlopun viettäjät kiirehtivät hakemaan mäyräkoiraansa. T-paitaan ja reisitaskushortseihin pukeutuneet äidit työntävät lastenrattaita ja polttavat tupakkaa. Televisiosta tulee robottisotaa ja formuloita.

Missä ovat koulupukuiset lapset? Missä pukumiehet salkut kädessä? Molempia näki yhtä lailla niin arkena kuin viikonloppuna. Ja mitä ihmettä, enkö minä 178 sentin pituudellani olekaan enää pidempi kuin muut?

Kuvia tulee joskus. Niitä on yli neljäsataa.